Catherynne M. Valente
Suomentanut Sarianna Silvonen
Kuvittanut Ana Juan
339 s.
2013
Gummerus
Meillä oli pitkästä aikaa kimppaluku! Tapanamme on ollut lukea aina toisinaan kimpassa jokin kirja, tosin nyt neljän hengen porukkamme on tiivistynyt vain kahteen. Eli luin kirjan ihanan Annamin kanssa.
Syyskuu on 12-vuotias tyttö joka kaipaa seikkailua. Hän asuu Omahassa, elellen aivan tavallista elämää. Yhtäkkiä hän kohtaa Vihreän tuulen joka kutsuu hänet seikkailuun - ja miten tuollaisesta voisikaan kieltäytyä, tarvitaanhan satumaassa Syyskuun apua! Syyskuu kohtaa satumaassa joukon mitä erilaisempia otuksia ja ihmisiä, ja joutuu ennalta arvaamattomiin tilanteisiin.
En voi sanoa että kirja olisi täysin ohi minulta viime vuonna mennyt - kyllä jossain mielessä huomasin sen, ja ehkä olen hypistellyt sitä kirjastossa. Mutta jotenkin en ole vain innostunut siihen, en käsitä miksi. Innokkaasti kuitenkin suhtauduin Annamin ehdotukseen että ottaisimme tämän luettavaksemme, ja mitä kirja toikaan. Vau.
Tyttö joka purjehti satumaan ympäri oli ihana kirja. Se lumosi minut täydellisesti ja vei minut itsekin satumaahan. Pystyin kuvittelemaan eteeni kaikki kirjan hahmot, niin lujasti eläydyin kirjan maailmaan.
Mistä pidin erityisesti? Jotenkin kiinnitin huomiota lukujen otsikointiin. Luvuilla joita ei itsessään oltu nimetty, mutta niissä oli alaotsikot tähän tyyliin:
1. Luku
Jossa tyttö nimeltä Syyskuu siepataan leopardin kyytiin, oppii satumaan säännöt ja ratkaisee pulman.
Pidin myös käännöksestä suunnattomasti, tässä kirjassa siinä oli onnistuttu erittäin hyvin. Löysimme Annamin kanssa kyllä valittamistakin: kirjassa oli mainittu Suomi, jossakin yhteydessä. Epäilen, ettei sitä todellakaan oltu mainittu alkuperäisessä kirjassa, joten miksi se on menty laittamaan suomennokseen. Hmm.
Vertaisin kirjaa hieman Ihmemaa Oziin, jonka vasta vähän aikaa sitten näin teatteriesityksenä. Sävyt olivat hyvinkin samanlaisia, ja tarina yhtä taianomainen. Mutta oli tässä muutakin - monet bloggaajat ovat yhdistelleet tähän Neil Gaimania, eivätkä ole lainkaan väärässä. Yhdyn siis heihin, ilolla.
Sivuhahmot olivat tässä kirjassa parasta. Etenkin louhikäärme nimeltä A-L, joka tiesi kaikki sanat aakkosten tuolta osuudelta, oli ihana. Olihan toki Syyskuukin hurmaava, mutta hän jäi A-L:n, lempinimeltään Allun, varjoon.
Minä todella, todella ihastuin tähän kirjaan, ja voin suositella sitä lämpimästi kaiken ikäisille.
Löysin blogiisi tässä pari päivä sitten, ja alan kyllä seuraamaan säännöllisesti :) Blogiasi lukiessa minulle tuli entistä suurempi hinku lukea taas enemmän myös nuortenkirjoja. Itsekin luin nuorempana Mirkka-kirjat sekä Laura-kirjat läpi, ja paljon paljon muuta nuortenhyllyiltä. Pitää kyllä ehdottomasti alkaa lukemaan nuortenkirjoja taas enemmän.
VastaaPoistaHei Narseska. Olipa mukava saada kommenttisi. :) Suosittelen kyll kokeilemaan nuortenkirjoja, nykyään löytyy niin tasokkaita kirjoja. Esimerkiksi tämä kirja juuri oli LaNu kirjallisuutta parhaimmillaan. :) Sain postissa juuri pari tuoretta nuortenkirjaa, joista tulen kirjoittamaan lähiaikoina, joten niistäkin ehkä saat vinkkiä. Tervetuloa seuraamaan.
PoistaMinunkin piti kirjoittaa tästä eilen, mutta jotenkin en saanut aikaiseksi, mutta nyt bloggaus on kirjoitettu. Olen aika samoilla linjoilla kuten jo tiesitkin. Onneksi luimme tämän kirjan yhdessä, sillä vaikka kiinnostuin jo viime vuonna, en vain saanut aikaiseksi lainata ja lukea kirjaa.
VastaaPoistaKäynkin heti lukemassa bloggauksesi. Kyllä me osasimme taas valita hyvän kirjan! Huonoja tosin emme ole kimpassa lukeneetkaan, jotenkin osaamme aina poimia hyvät. :) Huonostakin tosin saisimme varmasti paljon enemmän irti kimppalukuna, kuin silloin kun vain yksin pyörittelisi huonoa kirjaa mielessään.
Poista