tiistai 11. helmikuuta 2014

Veronica Roth: Outolintu

Outolintu
Veronica Roth
Suomentanut Outi Järvinen
363 s. 
2014
Otava









Arvostelukappale

Kun Otavalta otettiin yhteyttä ja tarjottiin arvostelukappaletta Veronica Rothin kirjasta Outolintu, en epäröinyt suostua. Kirja oli varovaisesti kiinnostanut minua alunperinkin, ja olisin sen todennäköisesti jossain vaiheessa lukenut joka tapauksessa. Viime viikolla uuden kotini postiluukku kolahti, postinkantaja oli toimittanut minulle Outolinnun.

Seikkaillaan tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa, jossa ihmiset on jaoteltu viiteen eri luokkaan, Vaatimattomiin, Sopuisiin, Rehteihin, Uskaliaisiin ja Teräviin. Loppuelämää koskeva päätös on tehtävä jo 16-vuotiaana, ja tämän päätöksen eteen joutuu myös Trish. Testistä, joka ratkaisee päätöksen, Trish saa kuitenkin kummallisen tuloksen joka vaikeuttaa valintaa. Ja loppuelämää.

Veronica Rothin trilogiaa, jonka aloitusosa Outolintu siis on, on verrattu Nälkäpeliin. Ei, en ole lukenut Nälkäpeliä, mutta tulen kyllä sitä jossain vaiheessa kokeilemaan. Se huhuili minua jo viimeksi kirjastokäynnillä hyllystä, mutta toistaiseksi jätin sen sinne. Ehkäpä vielä joku kerta...

Nuorille aikuisille suunnattua dystopiaa on nykyään paljon, on nuo Nälkäpelit, sitten North end trilogia josta olen ensimmäisen osan jo lukenutkin, lisäksi Veronica Rossi, Teemestarin kirjakin voisi olla tätä YA osastoa. Ja mikäs siinä - minua ainakin aihe ja nämä kirjat kiehtovat!

Vaikka kirjassa juoni ei olekaan sen erikoisempi - kaikki oikeastaan pyörii vain luokkajaon ympärillä, niin minä kyllä olin kirjan maailmoissa ihan täysin. Lisäksi jotenkin ihastuin siihen että mukana oli ripaus rakkautta, se oli todella mukava lisä kirjaan. Eilenkin hujahti mennä pitkälle iltaan, kun en sängyssä meinannut malttaa laskea Outolintua käsistäni, niin jännittäväksi kirja kävi loppupuolella.

Annami on lukenut tämän myös, ja hän kiinnitti samaan huomion kuin minäkin: kirjassa olisi saanut olla hieman enemmän dystooppisen maailman historiaa. Miten tuohon tilanteeseen oli päädytty? Se olikin suurin puute kirjalta, mitä jäin kaipaamaan. Vaikka en olekaan mikään hirveän kokenut dystopisti (mikäs sana tuo oli?), niin monessa aiemmin lukemassani kirjassa on silti enemmän tai vähemmän tuota historia osastoa.

Joka tapauksessa, jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa. Aion lukea.

★★★½

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka mukavaa, että pidit! Itse olen lukenut koko trilogian englanniksi ja se on yksi suosikkisarjoistani. Suomennos pitäisi vielä katsastaa.

    Kiinnitin itsekin ensimmäisellä lukukerralla huomiota tuohon historian vähyyteen, mutta nyt muutkin osat lukeneena voin sanoa Outolinnun olevan etupäässä vain pohja kaikelle muulle. Historiasta tulee siis lisää tietoa seuraavissa osissa ja aika moni juttu heittää häränpyllyä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla että tulevaisuudessa saan lukea enemmän tietoa tästä siitä historiastakin. :) Ja vielä mukavampaa kuulla että seuraavatkin osat ovat hyviä! :)

      Poista
  2. Tuo kuva ei muuten ainakaan minulle näy vaan siinä on mainos Risingshadow-sivustosta. Kuten kerroinkin jo hain viime viikolla toisen osan kirjastosta ja odotan sen lukemista innolla. Ei minun suosikkidystopiasarjani, mutta ainakin ensimmäinen osa oli silti koukuttava. Haikailen vielä sitä, että Neal Shustermanin Unwind-dystologiaa alettaisiin suomentaa. Se on vain niin loistava, mutta ainakaan vielä mikään kustantamo ei ole tarttunut siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä muuten minullekaan näy. :( No, ehkäpä kestämme sen.

      Minä aion kiltisti odottaa että seuraavatkin osat ilmestyvät suomeksi, eikös seuraava osa ilmesty jo alku kesästä?

      Tuosta en olekaan kuullut, tuosta Unwindistä. Mutta minäpä en luekaan englanniksi lainkaan. :/

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!