Deborah Rodriguez
Suomentanut Merja Helanen-Ahtola
317 s.
2008
WSOY
Tulin juuri kotiin lukupiiristä. Ensimmäistä kertaa olin koko kirjan käsittelyn ajan suhteellisen hiljainen, yksinkertaisesti siitä syystä että olin niin erimieltä suurimman osan kanssa tästä kirjasta. Näin lukijoiden maailma siis kohtaa.
Kabulin kauneuskoulu oli siis Naisten pankin toiminnan lukupiirimme, eli Lukevien leidien, lukupiiri kirjana tässä kuussa. Havahduin viime viikolla ajatukseen "apua, lukupiiriviikko tulossa enkä ole edes hankkinut toista kirjaa käsiini!". Äkkiä siis varaus kehiin ja viikonloppuna varausta noutamaan. Onneksi Kabulin kauneuskoulu oli nopealukuinen, ja ehdin melkein loppuun vaikka elämässä tapahtuu jatkuvasti kaikkea muutakin.
Kirja perustuu tositapahtumiin. Kirjailija, kotoisammin Debbie, on michicanilainen kampaaja, joka lähtee tukijärjestön avustamana Afganistaniin perustamaan kauneuskoulua. Tarkoituksena on auttaa afgaaninaisia itsenäistymään.
Mutkia tietenkin matkaan mahtuu useita, mutta koko kirja on kuitenkin ilon kautta kirjoitettu.
Viimeksi lukupiirikirjanamme oli Kabulin kirjakauppias, joten vaikka aihepiiri on erilainen, niin maisemat ovat samat. Pidin Kabulin kirjakauppiaastakin, mutta Kauneuskoulu otti minut vielä enemmän omakseen.
Pidin erityisesti kirjassa olevista pienistä huumorinrippusist, jotka tulivat yllättävissäkin paikoissa, ja saivat nauramaan ääneen. Lukupiirissä sain kuulla että kirjan asioita oli kerrottu puolisoillekin, ihan siitä syystä että ne olivat olleet niin hauskoja!
Juu, ehkä kirja oli hieman naivi. Kuinka kaikki meneekin aina kuvitelmien ja suunnitelmien mukaan, ja miten Jumalalta rahan rukoileminen auttaa? Mutta toisaalta, vaikeuksia oli matkassa, ja niinhän se elämässä on, että vaikeuksista jollain tapaa aina selvitään. Päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin kirjan tapahtumista jäi helppous ja kepeys.
Ei kepeys toki huono asia ole kirjalle. Minun kirjamakuani paremmin tutkineet tietävät että nautin suuresti kepeämmästä kirjallisuudesta aika ajoin. Niin nautin Kabulin kauneuskoulustakin, ehkäpä juuri tämän kepeyden vuoksi.
Kepeydestään huolimatta kirja satutti aina välillä. Vaikken lukenut niinkään sitä realistisena matkakertomuksena, vaan fiktiona, niin aivoihini ja etenkin sydämeeni kävi kipeästi tieto, että naisen asema jota kirjassa realistisesti kuvattiin, on tuolla Kabulin seuduilla erittäin huono. Kamalaa. Niin kamalaa.
Lukupiirissämme puhuttiin Kabulin kauneuskoulusta naureskellen, halveksuvastikin. Naurua, sitä tosiaan riitti, mutta ikävässä mielessä minun mielestäni. Minä en edes lähtenyt puolustelemaan mielipidettäni, vaan kerron sen nyt tässä teille:
Kabulin kauneuskoulu oli minun mieleeni.
Oliko kyse siitä, että muut lukupiiriläiset lukiessaan vieraasta kulttuurista lukivat sitä oman kulttuurinsa läpi (oletuksella, että oma kulttuuri on se paras kulttuuri) ja eivät pystyneet näkemään, että muualla päin maailmaa olosuhteet, ongelmat ja haasteet ovat toisenlaisia?
VastaaPoistaJos jostain tuonsuuntaisesta oli kyse, niin olipa hyvä, että en ollut paikalla. Olisi mennyt hermo.
Ei, ei sellaisesta todellakaan ollut kysymys. Meidän Lukevat leidit lukupiirissämme leidimme pystyvät kyllä näkemään hyvin muihin kulttuureihin, ehkä jopa paremmin kuin minä. Ihania leidejä meillä. :)
VastaaPoistaTämän kirjan kohdalla mielipiteemme eivät kohdanneet ehkäpä sen takia, että kirja oli keveä. Pitäisi tarpoa enemmän raskaassa suossa, ehkä. ;)