maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kirjavarkaudet koskettivat pientä kirjanörttiä.

Kirjavaras
Markus Zusak
Suomentanut Pirkko Biström
556 s. 
2008 
Otava







Arvostelukappale
Yhteistyössä Blogatin kanssa


Ajattelin ensin blogata tämän vasta myöhemmin tällä viikolla, sillä tarkoituksenani oli mennä katsomaan elokuvaakin. Kuitenkin, kirja laittoi miettimään tuota elokuviin menoa. Kävin vasta perjantaina teatterissa katsomassa todella ahdistavan (ja ihanan!) Meganin tarinan, ja tiedän että Kirjavaras elokuvana sattuisi ehkä enemmän kyynelkanaviini kuin se sattui kirjana. Siispä, jään pohtimaan käynkö elokuvaa katsomassa ollenkaan teatterissa, vai katsonko sen ainoastaan dvd:llä.

Kuolema -joka on myös tarinan kertoja- kohtaa nuoren Lieselin ensimmäistä kertaa junamatkalla. Kuolema ottaa mukaansa Lieselin pikkuveljen, ja Liesel joutuu kohtamaan sijaisvanhempansa Hansin ja Rosan aivan yksin. Hansista muodostuu Lieselille läheisempi, varsinkin sitten kun tämä alkaa öisin opettaa tyttöä lukemaan. Sanat ottavat Lieselin valtaansa - ja sitten hänestä tuleekin kirjavaras.

Minulla itseasiassa oli tätä ennenkin, jokin aika sitten, Kirjavaras omistuksessani pitkän, pitkän aikaa. Se oli lainassa siskoltani, ja ehkä, suuri ehkä, luinkin sen joskus silloin. Kuitenkin se on kadonnut täysin muististani, ja ennen kuin palautin sen, yritin lukea kirjaa uudelleen. Yritin. Kirja tuntui ainoastaan omituiselta, ja suhtautumiseni oli "Hohhoijakkaa". Jätin kesken aivan alkumetreillä.

Samoin meinasi käydä nyt. Mutta koska kirja oli arvostelukappale, joita en koskaan jätä kesken, jatkoin urheasti lukemista. Onneksi. Sillä Kirjavaras tempaisi minut täysin mukaansa, ja vastoin tapojani luin viime yönä pitkään. En vain malttanut yksinkertaisesti laskea tätä upeaa kirjaa käsistäni, vaan halusin tietää kuinka Lieselin ja muiden käy.

Minun piti lukea jopa hieman hömppää välissä, sillä kirja tuntui niin raskaalta. Ei huonolta, mutta surulliselta ja raskaalta. Täytyi välillä niin sanotusti vetää vähän henkeä. Ja kyllähän nyt ketä tahansa lukemisesta innostunutta ihmistä satuttaa lukea kirjarovioista! Ei mikään ihme että kyynel tulee silmään.

Annami kirjoittaa blogissaan että lukee todella vähän natsi Saksaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Sama vika täällä. Se tuntuu jotenkin niin hirvittävältä, koko ajatus, että Euroopassa on tapahtunut jotain tuollaista lähihistoriassa. Ja uh... kammottavaa kertakaikkiaan! Herättää niin kammottavia väristyksiä, etten niitä lähde edes pahemmin ruotimaan. Eikä Kirjavaras kyllä herättänyt mitään tuntemuksia, että juu, nyt on lähdettävä tutustumaan Hitlerin ajan kirjallisuuteen paremmin.

Siitäkin huolimatta, etten ehkä vielä aio mennä elokuvaa katsomaan, on Kirjavaras upea kirja. Se ottaa omakseen, ja varsinkin se erikoinen tekijä, että kirjassa kertojana on kuolema, sai minut haltioitumaan. Tajusinkohan sitä edes täysin lukiessani, silloin kun jätin kirjan kesken? Voi olla että en.

Täytyy sanoa, parasta mitä olen hetkeen lukenut.

★★★★★


Kiitokset SF-Filmille kirjasta.

14 kommenttia:

  1. Oi! Kävin katsomassa leffan perjantaina, ja se oli enemmän lempeä kuin kirja. Ehkä omaan makuuni turhan Hollywood, mutta hyvä! Kyllä se kannattaa käydä katsomassa. Itse itkin kerran (vaikka kyllä ymmärsin kohdat, joissa olisi ollut hyvä itkeä), silloin poltettiin kirjoja. Omaan blogiini kirjoitinkin jo, että leffaseuraksi kannattaa napata joku teini-ikäinen (jos sellainen lähipiiristä löytyy), uskon, että siitä virkoaa ikimuistoinen kokemus ja keskustelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan jättää katsomisen vasta dvd aikaan, ainakaan tällä viikolla ei oikein hotsita lähteä elokuviin. Saa nähdä olisiko se vielä ensi viikolla teattereissa, jos vaikka silloin kiinnostaisi enemmän. :) Minähän olen melkein teini-ikäinen (joopa joo) :P

      Poista
  2. Minä taas luen suhteellisen paljon natsi-Saksasta enkä ehkä siksi järkyttynyt Kirjavarkaan tapahtumista kovasti - paljon pahempaakin tapahtui. Se, mistä pidin, oli kirjan viesti siitä, että jokaisella sotarintamalla on loppujen lopuksi ihan tavallisia ihmisiä. Muistaakseni tarina muuten pohjautuu jossain määrin Zusakin omien vanhempien sodanaikaisiin kertomuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, paljon paljon pahempaakin tapahtui. Ja juuri ne tavalliset ihmiset tässä kirjassa olivatkin ihania, ja se, ettei aina ainoastaan puhuta vankileireistä.

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hieno. Ja leffaankin pitäisi mennä vaikka pelkään jo etukäteen, että mietinkö koko ajan että ei tämän näin pitänyt mennä ja ihan vääränlainen näyttelijä ja niin edelleen...

    VastaaPoista
  4. Oi ihanaa, että sinäkin ihastuit näin paljon. Minua elokuva ei itkettänyt niin paljon kuin kirja, mutta kyllähän sekin nostatti kyyneleet silmiini (ja seuralaiseni sanoi, ettei muista, milloin viimeksi olisi nähnyt noin tunteita nostattavan elokuvan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin, todella. Ja ehkä tosiaan vielä käyn tämän teatterissakin katsomassa, mutta viimeistään dvd:llä, lupaan. :)

      Poista
  5. Kirjavaras vei sydämeni jo ensiriveillä ja se on yksi suosikkikirjoistani. Lainasin kirjan AEB (aikaan ennen blogia) kirjastosta, mutta se piti sittemmin ostaa omakseni. Tuollainen helmi oli yksinkertaisesti pakko saada omaan kirjahyllyyn <3 Aion lukea kirjan uudelleen, haluan saada sen tuotua myös blogiini. Elokuvan katson kunhan se tulee dvd:lle, minulla tulee aika harvoin käytyä leffateatterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en oikein tajunnut koko juttua vielä ensi riveillä, onneksi jaksoin lukea eteenpäin. <3

      AEB, mikä loistava lyhenne! :)

      Poista
  6. Minä puolestani välttelen kaikkia natsi-Saksaan sijoittuvia tarinoita kaikissa muodoissa. Syy on se, että jostain ihmeen syystä natseista on sallittua kirjoittaa ilman, että niistä on uutta sanottavaa, ja samojen totuuksien toistamista natseista jostain syystä arvostetaan.

    Poikkeus on italialaiset natsieksploitaatioleffat, jotka eivät yritäkään teeskennellä sanovansa mitään syvällistä natsismista, vaan yksinkertaisesti käyttävät natsimörköä tekosyynä vyöryttää väkivaltaa valkokankaalle. Niitä on ihan viihdyttävä katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en lue juurikaan natsi-Saksaan perustuvia kirjoja juuri siitä syystä minkä mainitsinkin, ne ovat liian tunteisiin käypiä. Välillä niitäkin on ihan "mukava" lukea, nytkin odottaa yksi, mutta ei liian paljon, eikä liian usein.

      Poista
  7. Tämä on hieno kirja. Itse ajattelin mennä elokuvan katsomaan, jos ehdin :)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!