Anni Kytömäki
644 s.
2014
Gummerus
Ensinnäkin, pahoittelen etten kuvannut Kultarintaa. Se olisi sen ansainnut, se olisi pitänyt kuvata metsässä, hyvässä paikassa. Lähelläni ei vain ole sopivaa metsää, ja halusin sitäpaitsi päästä heti kirjasta bloggaamaan kun sen sain muutaman päivän urakan jälkeen luettua.
Kultarinta on taidokas kertomus. Se on kertomus miehestä, se on kertomus naisesta, kertomus tyttärestä, ja kertomus pojasta joka tunsi metsän. Metsä yhdistää heitä kaikkia. Keväällä 1917 Erik tapaa Lidian, juuri kaupunkiin muuttaneen työläistytön. Tuttavuus ei oikein tahdo edetä, ja Erik ottaa suunnakseen pohjoisen, ja sen metsät. Mutta kun hän palaa, Lidia odottaa häntä yhä. Syntyy rakkaus.
Kultarinta on kaunis, se on herkkä. Se on kuin maalaus metsästä, joka on herkin siveltimenvedoin maalattu. Se kertoo luonnon tarinan, niin kauniilla lyyrisellä tavalla, että pieni viaton lukija jää sanattomaksi. Minä jopa mietin, jätänkö kirjasta kokonaan bloggaamatta, niin sanattomaksi se jätti. Kuitenkin, päätin yrittää kirjoittaa jotain, tahdon jättää tästä minäkin jälkeni.
En lue paljoakaan historiallista kirjallisuutta. Mutta vaikka tapahtumat sijoittuvat Kultarinnassa 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille, niin historia ei siinä ole merkittävässä osassa. Luonto on. Ja luonnosta minä opin paljon.
Vaikka Kultarinnassa ei mennäkään maagisuuden syövereissä, on siinä tiettyjä myyttejä. Mystisyyttä, jota vain ja ainoastaan hyvä kirja voi lukijalleen uskottavasti tarjota. Myyttejä, joista tämä lukija nautti sydämensä kyllyydestä.
Jotkut bloggarit ovat verranneet Anni Kytömäkeä Kjell Westöön. En ole lukenut Westöltä kuin Kangastus 38:n, mutta voi voi, kyllä oli Kultarinta niin paljon parempi. Suuria sanoja, tiedän, mutta tämä on vain tämän bloggarin mielipide: Anni Kytömäki on mahtavampi kuin Kjell Westö.
Minä... minä... minä olen nyt aivan sanaton. Lukekaa Kultarinta. Lukekaa. Pekka, ole ylpeä siskostasi. Hän on kirjoittanut kirjan, jonka kaltaista en ole ennen lukenut.
Hieno lukukokemus, suosittelen :)
VastaaPoistaKultarinta on niin upea kirja. Yksi parhaimmista viime aikoina lukemistani. Lähes täydellinen. Kuten omassa postauksessani kerroin, niin minä ihan mykistyin. Minunkin oli oli vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta halusin laillasi jättää kirjasta oman jälkeni tänne blogistaniaan.
VastaaPoistaEttä voikin maailmassa olla noin taitavia kirjoittajia ja tarinan kertojia!
(Ihana, herkkä ulkoasu blogillasi!)
Minäkin jäin aika mykäksi tämän kirjan edessä, piti vaeltaa muutama blogi läpi ennenkuin sain kiinni ajatuksesta mitä kirjoittaa.
PoistaAnni Kytömäki kyllä osaa tarinan kerronnan! <3
Ja kiitos, hieman kevättä täällä. :)
Hieno on. Todellakin todellakin todellakin. :)
VastaaPoistaEn tosin ihan ymmärrä, miksi verrata Kytömäkeä ja Westötä. Kummankaan loistavuus ei ole toiselta pois.
Todellakin todellakin todellakin. :)
PoistaNiin, minä lähdin vain mukaan siihen mitä jonkun kanssabloggarin blogissa puhuttiin, että kirjassa on Westömäisyyttä. Minä parka lähdin mukaan vertailuun, ja koska en Westöstä vielä ainakaan hirveästi piittaa, niin...
Noh, lähdin taas kerran mukaan toisten hupatuksiin. :)
Minä odotan kyllä nyt innolla, että ehdin lukemaan tämän. Vaikuttaa niin hienolta :).
VastaaPoistaTämä on kyllä todella hieno kirja, ja se antaa paljon lukijalleen. <3
PoistaWestö on niin toisentyypinen kirjailija. Minustakin on ihan turha verrata. Kultarintaa ei tarvitse verrata mihinkään, se loistaa ihan omanaan.
VastaaPoistaUnna
No, kuten sanottu, en keksinyt tätä vertausta itse, en muista kuka bloggari alunperin oli vertauksen tehnyt, mutta minä en piittaa Westöstä, joten tein tuollaisen vertauksen.
PoistaKultarinta loistaa, kyllä, mutta aivan täydellisyyksiin se ei lentämällä pääse.
Kultarinta oli erinomainen lukukokemus. Se tuntuu yhä minussa. Haluan lukea sen vielä joskus uudelleen. Kirjasta tiesi heti, että siitä pitää. Luen älyttömän vähän kotimaista, mutta tänä vuonna se kuuluu ohjelmistooni. Pakko kait lukea joku Westön kirjakin.
VastaaPoista