lauantai 23. elokuuta 2014

Kriittinen runolukija löysi omansa.

Paskan herkkyydestä
Mikko I. Pekkola
71 s. 
2014
Books on demand









Arvostelukappale


Lupasin taannoin, noh, ainakin itselleni, että kirjoitan blogiini myös runoista. Se on kuitenkin jäänyt, koska sopivaa runokirjaa ei ole tullut vastaan. Ei sellaista, joka olisi saanut minut näppäimistön ääreen, vuodattamaan ajatuksiani.

Siksi mietinkin hetken, kun Mikko I. Pekkola otti minuun yhteyttä ja tarjosi esikoisrunokokoelmaansa arvosteltavaksi. Pystyisinkö minä siihen? Kuitenkin runoista kirjoittaminen on aivan toista kuin kirjoittaa romaaneista. Älkää kivittäkö, tuli tästä mitä tuli.

Pekkolan runot eivät ole mitään tavanomaisia. Ne ovat rajuja ja rujojakin. Silti niiden sisällä piilee kauneus, kauneus ja huumori, joka sai minut ainakin hymyilemään ja naurmaan. Moneen otteeseen. Kokonaisuudessaan: Paskan herkkyydestä otti minut omakseen.

Vai mitä sanotte tästä?

kaksi rumaa nukkelasta
tuijottavat toisiansa
keskellä meren likaisten nukkien
täpläisten paitojen, raitaisten sukkien
tyhjät hymyt ommeltuina
terveisiä nukkelasta
kannan nukkelasta

Kyllä, olen kuullut siitä, ettei kokonaista runoa saisi blogissa lainata. Olen kuitenkin kovin viehtynyt kyseiseen runoon, enkä keksinyt miten sen saisi pätkäistyä. Nöyrä anteeksipyyntöni runoilijalle tästä rikkeestäni, toivottavasti et kovin pahoittanut mieltäsi.

Olen lukenut runoja joskus enemmänkin, mutta nykyään vähemmän. Ehkäpä Paskan herkkyydestä saisi minut innostumaan runoudesta jälleen enemmän, koska tämä oli niin vaikuttava kokemus. Tunsin pystyväni ryömivään Pekkolan pään sisälle, tutustuvani häneen runo runolta, niin paljon että mieleni tekisi puhua hänestä tuttavallisemmin Mikkona. Ehkäpä pääni sisällä puhunkin, mutta koetan teille ulostaa ajatukseni sivistyneemmässä muodossa.

Luin ystävillenikin tätä runoteosta ääneen. Hekin pitivät. Hekin ovat hieman erikoisempia ihmisiä, ja pari heistä kirjoittelee runoja itsekin. Aivan tavanomaisesta runoudesta pitäville en lähtisi Pekkolan, siis Mikon, runoja suosittelemaankaan, vaan jos kaipaat runoilta särmää, juuri sitä, särmää, niin tartu tähän. Hanki käsiisi, siis heti.

Muutenkin juuri sinulle, jossa on persoonallisuutta tai potkua, voin suositella tätä kirjaa. Vaikka et juuri runoja muuten lukisikaan.

Ping, ajatukseni päättyvät tähän. Bloggari kiittää nöyrästi runoilijaa, anteeksi, Mikkoa, tästä kirjasta.

★★★★½



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä kiinnostava, jotain erilaista! :)

      Poista
  2. Taiten virtaa runon rytmi ja hienosti on leikitelty sanoilla (ja merkityksillä)! Mainion näytteen valitsit. Paskan herkkyydestä saattaisi olla ihan minun juttu, vaikken koe mitenkään erikoinen olevani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyte oli aika mainio, yksi kokoelman parhaista. Ja Elegia, olet sinä erikoinen, omalla ihanalla tavallasi. <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!