perjantai 29. elokuuta 2014

Perjantain kunniaksi: ihanat Heinähattu ja Vilttitossu!

Heinähattu ja Vilttitossu-kirjat
Sinikka Nopola, Tiina Nopola
Kuvitus Markus Majaluoma
Tammi













Tänään vietetään Joensuussa taiteiden yötä, jota kutsutaan tutummin Joensuussa Joen Yöksi. Joen Yön ohjelmaan kuuluu perinteisesti suuri kirjojen poistomyynti pääkirjastolla, joten sinnehän minäkin suunnistin. Nyt vaan kävikin niin, että ostamisen sijaan lainasin kassillisen kirjoja. No mutta, kirjojahan sinne mentiin hakemaan, ja kävin toki katsomassa poistomyyntikirjoja, muttei mitään mukavaa löytynyt.

Mitä sitten kirjaston ylemmistä kerroksista löytyi? Uutuuskirjahyllytkään eivät tarjonneet mitään, mutta sitten kun menin LaNu-osastolle, niin johan alkoi löytyä. Löytyi uutta ja vanhempaa. Ja taivas aukeni sitten, kun tajusin viimein mennä oikealle hyllylle, ja löysin Heinähattu ja Vilttitossu kirjat, tuo sarja, mikä on lapsuudesta tutumpaakin tutumpi. Ja niin ihana! Mukaanhan sieltä lähti heti kolme.

Luin nyt ensimmäisen, Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela. Siinä Hanna Kattilakoski lukee uudesta, terveellisestä tavasta syödä, joka perustuu silmien väriin. Vihreäsilmäisille sopivat kasvikset, ja sinisilmäiselle mustikat. Vilttitossulta on silmien värien perusteella kielletty esimerkiksi kampela, ja siitäkös tyttö suuttuu. Häneltä ei kampelaa kielletä! Tytöt lähtevätkin pyydystämään kampelaa. Mutta mitäs siitä seuraa, kun yhtäkkiä tulee ukkosmyrsky, ja Heinähattu ja Vilttitossu ajautuvat Erakkosaarelle.

Heinähattu ja Vilttitossu on yksi lapsuuteni rakkaimmista kirjasarjoista. En lainannut sarjan ensimmäistä kertaa ihan siitä syystä, että meillä taisi olla se itsellämme minun ollessani lapsi, ja sitä varmaan luettiin kerran jos toisenkin. Jotkut kirjat vain ovat jääneet lapsuudesta asti hyvin mieleen, toinen on Uppo Nalle, jota meillä myös luettiin paljon.

En muista kuka oli suosikkini lapsena näissä kirjoissa, mutta nyt aikuisena näitä lukiessa ehdottomasti parhaiksi hahmoiksi nousivat Alibullenin neidit. Nuo tuhdit neidit, jotka elelevät villiä sinkkutytön elämää omassa huushollissaan. Ihan esikuvia minulle, khih!

Onneksi näitä nyt on vielä kirjastosta kaksi lisää lainassa, voi aina nauttia välipaloina. Nämä sitäpaitsi jaksavat vielä nytkin naurattaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!