Ja tässä on kirja josta en luovu.

Teräs
Silvia Avallone
Suomentanut Taru Nyström
247 s. 
2014
Minerva








Arvostelukappale


Teräs on parikin hetkeä kirjahyllyssäni lukuvuoroon pääsyä odotellut. Nyt siihen tuli sopiva hetki, ja vielä kun ihastuttava kirjaystäväni Annika kirjaa kovasti minulle hehkutti. Koska olen hehkutuksille niin kovin altis, päätinkin hetimiten tarttua tähän Silvia Avallonen kirjaan.

Teräs on kertomus toscanalaisesta rannikkokaupungista Piombinosta, joka on pikkuhiljaa kuolevan terästehtaan ympärille kohoavien vuokratalojen maailma. Siellä saavat kasvaa naisiksi kolmetoista vuotiaat sydänystävät Francesca ja Anna, kaupungissa joka on täynnä väkivaltaa ja huumekauppaa. Mitä haluavat sikäläiset nuoret? Paeta!

Annan ja Francescan ystävyyden piti olla ikuista, mutta jokin kuitenkin iskee särön heidän välilleen. Onko se lopullista?

Elin vahvasti Teräksen alusta loppuun. Annika ei suotta kehunut Silvia Avallonen kirjaa, sillä tämä oli ehdottomasti parhaita kirjoja joita olen syksyn aikana lukenut. Teräs on nimittäin lukuromaani parhaimmillaan.

Teräksessä on myös kaunis, sensuelli eroottinen vivahde. Kirjan juonen kulkuun sisältyy paljonkin seksiä, mutta se on esitetty kauniisti, eikä ainakaan tämä lukija millään tavalla kiusaantunut lukiessaan. Nimittäin joskus, kun kirjassa on paljon seksiä, minä en oikein osaa ottaa sitä vakavasti. Mutta tuntui, että se kuului Teräksen henkeen. Enkä olisi jättänyt sitä pois, todellakaan.

Teräksessä on toki paljon muutakin kuin vain erotiikkaa. Rutkasti yhteiskuntakritiikkiä, kuvaahan kirja hyvin todenmakuisesti työväenluokan elämää Italiassa, ja tottakai, Teräksessä pääroolissa ainakin omasta mielestäni on naiseksi kasvu. Anna ja Francesca ovat kriittisessä iässä naiseksi kasvun suhteen, ja heidän tuntemuksiaan on myös kuvattu minun mielestäni ihastuttavan, kipeänkin aidosti.

En valita. En todellakaan. Ja tässä on kirja josta en luovu, nimittäin tulen varmasti lukemaan tämän toistekin!

★★★★½