Ystävyyttä pohtimassa.

Sydänystävä
Niina Hakalahti
224 s. 
2014
Karisto









Arvostelukappale


Niina Hakalahti oli minulle ennestäänkin tuttu kirjailija, erityisesti Hengenadistusta kirjastaan. Sen lukemisesta on aikaa, mutta muistin sen niin hyvänä kokemuksena, että päätin pyytää Karistolta Hakalahden uuden kirjan arvostelukappaleeksi.

Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä hiekkalaatikolta asti. He ovat seuranneet toistensa kasvua lapsesta teiniksi, ja teinistä aikuiseksi. He ovat olleet toistensa rinnalla aina. Nyt molemmat ovat äidinkielen opettajia, yhden lapsen äitejä, ja onnellisesti naimisissa. He ovat kiinni toisissaan. Kuitenkin yhteinen hiihtolomareissu aiheuttaa särön heidän välilleen, ja säröstä kasvaa ajan kuluessa vain suurempi ja suurempi. Kuinka ystävyyden käy? Voiko sen irtisanoa?

Sydänystävä yllätti minut. Positiivisesti. Tottakai, kun pyysin kirjaa arvostelukappaleeksi, toivoin että se olisi hyvä, mutta tämä oli toden totta myönteinen yllätys. Mukana oli tietyn kepeyden ja ihmissuhde sotkujen lisäksi paljon syvällisyyttä, ja se sai minut pohtimaan ystävyyttä syvällisemminkin.

Minulla ei ole takanani lapsuudesta saakka kestäneitä ystävyyssuhteita, pisin ystävyyssuhteeni mahtaa olla tällähetkellä yhdeksän vuotta, se on kestänyt orastelevasta aikuisuudesta saakka tähän päivään, ja totta vie toivon että se kestäisi ihan sinne harmaapäiseksi mummoksi saakka. Minulla on myös monia muita ihania ystäviä, joiden kanssa toivon matkan jatkuvan vanhuuden rollaattorikisoihin asti.

Henkilöhahmot olivat parasta tässä Hakalahden kirjassa. Minnan ja Kaisan hahmot olivat tottakai pääosassa, ja kuten ehkä tarkoituskin oli, niin ärsyynnyin kovastikin Kaisan kaikkitietävästä hahmosta. Minna sai sympatiat osakseen, kuten myös Minnan poika, omaa tietään kulkeva Leevi. Molempien naisten miehet, Tomi ja Jussi, taas olivat enemmänkin taustahahmoja, joiden sisälle en oikein päässyt.

Sydänystävä ehkä jopa yllätti minut syvällisyydellään. Ehkä olin odottanut heppoisempaa kirjaa, mutta sainkin matkan syvälle ystävyyteen, sen ongelmiin ja epäkohtiin. Ja jouduin itsekin muistelemaan entisiä ystäviäni, niitä, joiden kanssa sukset ovat joskus menneet pahasti ristiin.

Kyllä, tulen lukemaan Hakalahtea lähiaikoina lisääkin.

★★★½