Sukutarina, joka ei vedonnut tähän lukijaan.

Muualla 
Malin Kivelä
Suomentanut Laura Jänisniemi
276 s. 
2013
Teos, Schildts & Söderströms









Arvostelukappale

Kun pyysin Malin Kivelän teosta Muualla arvostelukappaleeksi, luulin autuaasti pyytäväni tämän syksyn kirjaa. Mutta ilmeisesti pitelinkin käsissäni vuosi sitten ilmestnyttä teosta. Onneksi kuitenkin huomasin asian kun katsoin teoksen tietoja, enkä huijannut teitä täällä blogissani.

Muualla on kertomus lähtemisestä, saapumisesta, eroamisesta ja yhteen palaamisesta. On vuosi 1997 kun koreografiksi opiskelevan Ninan on aika tehdä lopputyö New Yorkissa, ja hän päättää tehdä sen lapsena ja nuorena tekemistään matkoista äitinsä kanssa. Se saa hänet palaamaan ajassa taaksepäin, takaisin nuoruuteen. Puheenvuoron kirjassa saavat myös Vailet, Ninan isoäiti, joka omalta osaltaan valottaa menneisyyttä, sekä Vailetin täti, Helga, joka kantaa salaisuutta.

Minun täytyy nyt tunnustaa, etten oikein saanut otetta tästä teoksesta. Jossain kohti sain oivalluksia, ahaa elämyksen tapaisia, ja hetken lukeminen sujui vaivatta, mutta sitten taas jouduin miettimään, että missä mennään, missä vuodessa ja kuka on sukua kenellekin. Varsinkin alussa tämä vaivasi.

Se Muualla teoksen plussaksi on laskettava, että kieli soljuu vaivatta eteenpäin, se on kirjoitettu lähestulkoon tajunnanvirran omaisesti, ja sitä lukee mielellään. Tietenkin muutenkin luen aina arvostelukappaleet loppuun saakka, mutta tällä kertaa tämän pelasti Malin Kivelän kieli, ja Laura Jänisniemen loistava käännös.

En ehkä ole mitenkään ylin sukusaagojen ystävä muutenkaan, joten senkin takia Muualla jäi minulle hieman laimeaksi. Epäilemättä kuitenkin joku muu saa tästä kirjasta paljon enemmän irti.

Aah. Minulle tuli tänään iso kasa kirjoja. Näkee, että syksy on tulossa, kun uutuuskirjoja tulee ovista ja ikkunoista, ja vielä ihania sellaisia. Mistähän aloittaisin, hihhih.

★★½