perjantai 29. elokuuta 2014

Seitsemän veljestä siirrettynä nykypäivään.

Wenla Männistö
Riina Katajavuori
268 s. 
2014
Tammi









Arvostelukappale


Lueskellessani ensimmäistä kertaa Tammen syksyn katalogia, en voinut mitenkään ohittaa Riina Katajavuoren uutta romaania. Olen lukenut Katajavuorelta yhden nuortenkirjan, Hevikimmat, sekä runokokoelman. Kummastakin olen pitänyt. Ja Wenla Männistön idea tuntui kertakaikkiaan herkulliselta, vai mitä sanotte tästä:

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaani on isketty tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään. Mutta nyt puheenvuoron saavatkin ennenkaikkea naiset. Millainen onkaan Wenla Männistö, jota veljekset fanittavat? Mitä ajattelee Wenlan äiti Marja, salaperäinen kätilö? Pilven reunalta puheenvuoron saa myös veljesten kuollut äiti Alli Jukola. Nämä kaikki kun laitetaan veljesten lisäksi tehosekoittimeen, ei tulos voi olla muuta kuin mahtava.

Riina Katajavuoren tapa sekoittaa erilaisia kirjoitusasuja toimii tässäkin kirjassa, kuten se toimi Hevikimmoissakin. Löytyy murteita, löytyy kirjakieltä ja nuorisokieltä. Ja niin kuin löytyy erilaisia kirjoitusasuja, löytyy myös erilaisia ihmisiä. Poikia ja tyttöjä, vanhoja ja nuoria. Ja nämä kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia, ja heistä tahtoo tietää lisää.

Koska Seitsemän veljestä on siirretty nykyaikaan, on meno sen mukaista. On huumeita ja teiniraskauksia, on bänditreenejä ja sotasarjoja. Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten ole lukenut Seitsemää veljestä, joten minulla ei ole pohjaa siitä, mitä alkuperäisessä kirjassa tapahtui. Mutta uskallampa melkein sanoa, että Katajavuoren kirja toimi juuri minulle paremmin kuin Aleksis Kiven alkuperäinen versio. Olenhan nykyaikainen mimmi.

Oikeastaan, mitä enemmän miettii kirjaa jälkeenpäin, sitä enemmän siitä pitää. Sitä enemmän sille hymyilee ja naurahtelee. Mutta onko tämä yleinen mielipide? Ei ehkä. Ehkä jotkut voivat olla sitä mieltä, että eräänlaista klassikkoa ei saisi tällä tavoin mennä sorkkimaan. Mutta niille jotka sillä tavoin ajattelevat, minä sanon: löysätkää pipoa, nyt kiristää liikaa!

Sillä Katajavuori on hyvä. Piste. Ja Wenla Männistö on hyvä.

4 kommenttia:

  1. Katajavuoren kirja on mennyt minulta ihan ohi katalogista, mutta tämä on varmasti pakko lukea -osastoa! Luin Kiven Seitsemän veljestä alle kaksi vuotta sitten ja tykästyin kovasti. Katajavuoren kirja voisi toimia hyvänä vastapainona alkuperäiselle tarinalle (joka minusta oli yllättävän tuoreen tuntuinen niin vanhaksi kirjaksi!) :)

    VastaaPoista
  2. Hei jesvau, kuulostaa kiinnostavalta! Pikkuhiljaa pääsen syystarjonnasta kärryille, tämä menee hankintalistalle :)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!