torstai 18. syyskuuta 2014

Millainen on Hyvä aviomies?

Hyvä aviomies 
Liane Moriarty
Suomentanut Helene Bützow
444 s. 
2014
WSOY










Arvostelukappale


Mietimme tänään bloggariystäväni kanssa, miten tärkeiksi meille ovatkaan blogit muodostuneet. Nimittäin minultakin Hyvä aviomies olisi mennyt täysin ohi ilman näitä ihania bloggaajia, jotka ovat kirjan lukeneet ja sitä kehuneet. Sitä on luettu paljon blogeissa, ja kannan minäkin nyt korteni tähän kekoon.

Cecilia Fitzpatrick on menestynyt Tupperware myyjä, jonka elämässä kaikki tuntuisi olevan järjestyksessä. On hyvä aviomies, kolme kauniista tytärtä, ja muutenkin hyvä, tasainen elämä. Ainakin siltä vaikuttaisi. Cecilia kuitenkin löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen, jossa lukee, että sen saa avata vasta hänen miehensä, John-Paulin, kuoltua. Uteliaisuus voittaa, ja Cecilia avaa kirjeen - ja hänen maailmansa romahtaa. Eikä ehkä ihan aiheetta.

Samalla, kun Cecilian oma maailma romahtaa, niin on vaarana, että kaatuu myös monen muun ihmisen elämä.

Hyvä aviomies kertoo kolmesta naisesta, Cecilian ohella Tessistä ja Rachelista. Siinä ehkä onkin kirjan voima, yhdellä kertojalla teos voisi jäädä hieman itseään toistavaksi, ja hmm, ehkä hieman tylsäksikin. Nyt ei päässyt tylsää hetkeä syntymään, kun luvun vaihtuessa vaihtui kertojakin. Ja jokainen kolmesta naisesta oli mielestäni omalla tavallaan mielenkiintoinen.

Luokittelisin Hyvän aviomiehen hömpäksi. Se ei kuitenkaan ole mitään höttöistä hömppää, vaan hömpän ulkokuoren alla piilee kipeitä, ja arkoja asioita. Surullisiakin. Välillä kirja naurattaa, ja välillä melkein itkettää. Siinä on jälleen vahvuus, joka sai minut lukemaan tätä innolla.

Jälleen yksi hyvä puoli: kirjassa edettiin nopeaa vauhtia. Ei jääty junnaamaan paikoilleen, vaan koko ajan mentiin eteenpäin. Tuntui välillä että hengästyy itsekin, kun koko ajan tuntui tulevan jotain uutta. Mutta vauhti ei kuitenkaan ollut niin kova, ettei olisi henkeä saanut, vaan Hyvä aviomies soi välillä pienen hengähdystauonkin.

Kirjan edetessä ehdin pohtia omaa lukuvauhtiani. Jossakin internetin ihmemaailmassa oli tehty tutkimusta keskimääräisestä lukuvauhdista, ja olivathan ne mielettömiä lukemia. En minä ainakaan sellaisiin pääse. Yritin hieman mittailla omaa lukunopeuttani lukiessani, ja sainkin lukemiksi tämän kirjan kanssa vajaat sata sivua tunnissa. Minulle tuo lukema on aika paljon, sillä useimmiten saan luettua korkeintaan 80 sivua tunnissa, tosin nuortenkirjojen kanssa lukema on aika paljon korkeampi. Jännää miettiä tällaisia asioita, koska en hirveästi ole kiinnittänyt näihin asioihin ennen huomiota. Mutta se on aina niin kirjasta kiinni, kevyempää lukee nopeammin ja raskaampaa hitaammin!

Mutta vielä Hyvästä aviomiehestä: se oli hyvä välipala kirja, ei kaikista hömppäkirjoista kevyin, vaan mukana oli myös vakavampia kiemuroita. Kerronta oli mukavan vauhdikasta, eikä kukaan hahmoista alkanut pahemmin ärsyttää. Eli kyllä, suosittelen lämpimästi.

5 kommenttia:

  1. Krista, vaikka tämä ei ollut minulle tyyypillisintä luettavaa, niin en osaa pitää Hyvää aviomiestä hömppänä. Olin ihan myyty ja harmittelin, että miksi se loppui;)

    Arvaappa, onko minulla nyt jono ystäviä, jotka odottavat kirjaa kiertoon. Kaikkein hauskinta, että Lumies haluaa lukea tämän nyt välipalana erinomaisen Koutokeinon jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Leena, kävinkin lukemassa bloggauksesi. Olit yksi vaikuttaja, jonka takia tähän kirjaan innostuin, sillä luotan mielipiteeseesi. <3 Mutta tosiaan, tämä ei välttämättä ole lainkaan hömppää, totta puhut!

      Minä aion myös laittaa tämän kirjan kiertoon mahdollisimman monelle, niin hyvä tämä oli. Ihan mahtavaa että Lumimieskin aikoo tämän lukea! :)

      Poista
    2. PS. Siis Lumimies. Mitä enemmän luen, sitä enemmän teen kirjoitusvirheitä.

      PPS. Niin monet tästä ovat pitäneet, ettei sellainen tunne ihan tyhjästä tule...

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!