Jaana Ala-Huissi & Henry Aho
141 s.
2014
Haamu
Arvostelukappale
Haamu kustantamo ei ole minulle tätä ennen ollut tuttu. Sain vinkin Hotelli ikuisuuden toiselta kirjoittajalta, Henry Aholta, ja ystävällisesti kustantamo lähetti minulle Hotelli ikuisuuden, sekä kaksi muuta todella kiinnostavaa kirjaa. Eli saatte lähitulevaisuudessa lukea blogistani muistakin mielenkiintoisista kauhukirjoista! Hotelli ikuisuuden otin ensimmäisenä lukuun, vaikka minua hieman jännittikin; nimittäin kuten olen joskus maininnut, olen potenut aina eräänlaista novellikammoa. Mutta kuten eräs tuttuni sanoi: novellikammosta pääsee lukemalla novelleja! Niin kävi minullekin. Pääsin kammostani.
Mitä pelkäät? Mitä toivot? Mitkä ovat salaisuuksia, joita et ole kehdannut kenellekään myöntää? Et uskalla sanoa niitä ääneen, mutta kun luet Hotelli ikuisuutta, ne tulevat julki. Kirjan tarinat vievät sinut hetkeksi pois tästä maailmasta, matkalle oman pääsi sisälle, niihin asioihin, joita et ehkä kehtaa ääneen sanoa.
Hotelli ikuisuuden tarinat ovat keskenään kovin erilaisia, mutta se on vain hyvä. Kaksi kirjailijaa kietovat tarinat toisiinsa jännittävällä tavalla - Henry Aho aloittaa, ja Jaana Ala-Huissi jatkaa tarinaa. Tai ei hän jatka - hän poimii Ahon novellista jonkun seikan, josta aloittaa oman kertomuksensa. Erittäin hyvin oivallettu seikka, joka saa kiinnostumaan tästä novellikokoelmasta erityisesti, ja odottamaan seuraavaa novellia yhä enemmän.
Jotkut Hotelli ikuisuuden novelleista ovat tottakai parempia kuin toiset. Kaikkia toki luki mielellään, ja jokaisessa oli ne hyvät puolensa. Jaana Ala-Huissi ole minulle tuntematon kirjailija ennestään, mutta Henry Ahoon olen kirjailijana tutustunut aiemminkin, tosin aivan erilaisten teosten parissa. Olen lukenut häneltä Minivampyyri teoksen, jonka olen blogannutkin, ja parhaillaan olen lukemassa nuortenromaania Arvet. Siitä bloggaan myöhemmin, mutta voin jo nyt suositella sitä hyvillä mielin.
Molemmilla kirjailijoilla on oma äänensä, ja se erottaa hyvin novellit toisistaan. Molemmilta kirjailijoilta löysinkin selkeän suosikkinovellin; Ahon Mytty oli ehkä parasta mitä Hotelli ikuisuus tarjosi, se oli erinomainen ja väristyksiä aiheuttava. Jaana Ala-Huissin Hotelli ikuisuus, novellikokoelman päättävä teos, taas kietoi kaikki langat yhteen, ja oli siten hyvin maaginen ja vangitseva tarina.
Tunnelma ei ollut sellaista kauhua, mitä kauhu "pahimmillaan" voi olla, veret eivät juurikaan lentäneet eivätkä suolenpätkät lennelleet. Onneksi! Minä en sellaisesta juurikaan innostu, vaan pidän ennemmin psykologisesta kauhusta, tai lempeämmistä kertomuksista. Oikeastaan, juuri sellaisesta mitä nyt vaikkapa Hotelli ikuisuus minulle tarjoili.
Suosittelen kokeilemaan tätä novellikokoelmaa - tulette ehkäpä jopa yllättymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!