Ihanaa hyvän mielen viihdettä.

Rakkautta rappukäytävässä
Asta Ikonen
143 s. 
2015
Reuna kustannus









Arvostelukappale


Asta Ikosen tuore Rakkautta rappukäytävässä näyttääkin hyvän mielen kirjalta. Sen kansi on retrohenkinen, ja takakansi lupaa hyvää. En malttanut taaskaan odottaa kuin hetken sen jälkeen, kun kirja putosi postiluukusta, kun se oli jo saatava luettavaksi.

Mira muuttaa maalta Helsinkiin, tarkoituksenaan aloittaa yliopisto opinnot. Edessä on kuitenkin ensin kesä, jonka hän meinaa käyttää asunnon etsimiseen ja kaupunkiin tutustumiseen, serkkunsa Maipin luona asuen. Käpylästä löytyykin pian aivan ihana asunto - jos Mira vain suostuu talon talonmieheksi kesän ajaksi. Reipashenkisenä tyttönä Mira toki hommaan rupeaa, vaikkei hänellä minkäänlaista kokemusta talonmiehen töistä olekaan.

Mira ajattelee, ettei mikään saa pilata hänen kesäänsä. Ei edes se, että naapurissa asuu rouva Tiitinen, joka valittaa kaikesta ja kyttää kanssa eläjiään, sekä yrmy lakimies Ossi Manner, joka tuntuu olevan vihainen maailmalle. Että tuo mies osaakin ärsyttää Miraa! Miehiä alkaa pörrätä liiankin kanssa Miran ympärillä - mutta minkäs sille voi, kun sydän sykkii vain yhdelle, saavuttamattomalle miehelle...

Minähän ihastuin tähän kirjaan heti ensi sivuilta alkaen aivan täysin. Asta Ikonen on tuttu nuortenkirjailijana, mutta nyt hän on hypännyt täysin erilaiseen ympäristöön, aikuisten viihderomaaniin. Ja hän sopiikin tähän kuin valettu!

Kirjan takakannessa luvataan, että Rakkautta rappukäytävässä henkii Anni Polvan ja Jane Austenin tyyliä, ja ainakin minä tavoitin Anni Polvan tästä täydellisesti. Samanlaista huumoria ja iloista kerrontaa. Eihän tästä voi kuin tulla hyvälle mielelle ja hykerrellä!

Mira hahmona oli aivan loistava. Tuli sellainen tunne, että jos tuon tytön tuntisin, niin tahtoisin olla hänen ystävänsä. Se on paras tunne, joka kirjan hahmon kanssa voi tulla (lukuunottamatta sitä, että tahtoisi mennä naimisiin hahmon kanssa). Mira on reipas, aikaansaava ja iloinen. Tahtoisin niin auttaa häntä rakkaushuolissa!

Koska kirjassa on vain 143 sivua (olisin voinut lukea helposti enemmänkin), ja kerronta on sujuvaa, kirjan ahmaisee melkein yhdeltä istumalta. Pakko oli tosin välillä nukkua, vaikka pitkään minä tämän kirjan kanssa perjantai-iltaa vietinkin. Halusin tietää saako Mira tuon miehen, johon hän on onnettomasti rakastunut.

Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi. Tämä toimii pienenä välipalana raskaampien kirjojen välissä, sillä tämän kanssa viihtyy, ja tämän ahmaisee hetkessä. Asta Ikonen kirjoittaa retrohenkistä chick litiä, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.