Tiina Raevaara
238 s.
2015
Paasilinna
Arvostelukappale
Tuntuu että olen mahtavien kirjojen ympäröimä. Se on upea tunne. Tuntuu, että kirja toisensa perään, jonka luen, on hyvä, ellei jopa loistava. Ahmin kirjoja, kun en malta jättää niitä kesken, ja tavoistani poiketen valvon illalla myöhäänkin hyvän kirjan parissa. Ei, en valita, mikä voisikaan olla parempaa. Voin vain todeta jälleen kerran: voi miten rakastankaan hyviä kirjoja. Ei kai tarvitse edes sanoa, ettenkö olisi myös rakastanut Tiina Raevaaran uutta teosta, Yö ei saa tulla.
Nuori mies nimeltä Johannes elää hiljaista, hieman yksinäistä elämää. Hän tapaa vuosien tauon jälkeen ystävänsä Antin, jonka sisar, Aalo, teki aikoinaan itsemurhan. Johannes kaipaa Aaloa suuresti, olihan hän Johanneksen nuoruuden rakastettu.
Kumpikaan miehistä ei ole kuitenkaan pystynyt unohtamaan Aaloa, ja ennenkaikkea Antti tahtoo kostaa. Johannes joutuu keskelle omituisia, ihmismielen pimeälle puolelle sijoittuvia tapahtumia, ja kaikki sekoittuu.
Nyt täytyy tunnustaa: minulla oli Raevaaralta viime vuonna ilmestynyt Laukaisu kirjastosta joskus lainassa, mutta en vain päässyt sen maailmaan. Jätin kirjan kesken. Nyt huomaan, ettei se ainakaan ollut kirjailjian vika! Raevaaran teksti on lumoavaa, ja ottaa lukijan omakseen. Syytän itseäni, ehkä sen hetkistä lukutunnelmaani siitä, ettei Laukaisu imaissut mukaansa, ja aion ehdottomasti korjata virheeni. Tuo teos menee ilman muuta kirjastoon varauslistalle.
Yö ei saa tulla on mielestäni psykologista jännitystä höystettynä ihanilla kummallisuuksilla, "kammottavalla kanervaalilla", kuten takakannessa sanotaan. Kirja joka tuntuu juuri minulle suunnatulta, rakastan juuri tuollaisia kummallisuuksia, ja rakastan myös sitä kun kirjailija sukeltaa mielen pimeälle puolelle. Ja Raevaara onnistui siinä todella hyvin!
Olen todella onnellinen etten säikähtänyt sitä, ettei Laukaisu ensiyrittämällä tuntunut omalta kirjalta, vaan uskalsin pyytää tätä kirjaa arvostelukappaleeksi. Nöyrä kiitos kirjasta kustantajalle. Ja tietenkin ihanalle kirjailijalle, jolla on selkeästi oma, persoonallinen ja vahva äänensä.
Suosittelen kirjaa juuri sinulle, joka et helposti kavahda sitä että pääsi sisälle sukelletaan. Tai sitä, että saat lukea vahvaa, hienoa tekstiä.
Minulla oli pitkään lainassa Raevaaran Eräänä päivänä tyhjä taivas, joka jäi kesken. Kirjailijan kieli oli kaunista ja soljuvaa, mutta jotenkin teos ei sopinut sen hetken tunnelmiin. Olen ajatellut antaa teokselle uuden mahdollisuuden tänä vuonna, sillä näin potentiaalia loistavalle kirjalle, vaikka kemiat eivät natsanneetkaan alkumetreillä. Tämä uutukainenkin kiinnostaa, mutta saattaa jäädä vähän myöhempään ajankohtaan. Opiskelut yms. vaatii aika paljon aikaani tällä hetkellä ja lukuaika on kortilla.
VastaaPoistaTämä pitää kyllä ehdottomasti lukea heti kun se kirjastoon vaan ilmestyisi!
VastaaPoistaMäkin tätä odottelen, hyvältä vaikuttaa <3
VastaaPoistaMinä pidin tästä paljon, Laukaisu taas ei niinkään hurmannut. Se onkin tyyliltään erilainen, ei toki huono. Mutta tässä uutukaisessa on sitä jotain!
VastaaPoista