lauantai 3. tammikuuta 2015

Täydellinen lukuromaani.

Hylätty puutarha
Kate Morton
Suomentanut Hilkka Pekkanen
669 s. 
2014
Bazar











Ihana, ihana ystäväni Annika lahjoi minua joulun kunniaksi Kate Mortonin Hylätyllä Puutarhalla. Vieressäni oli joulun jälkeen pino kirjoja, joista tämä valikoitui luettavaksi - olihan pitänyt todella paljon kirjailijattaren kirjasta Paluu Rivertoniin.

Viime vuoden viimeiset päivät, sekä Kirjan vuoden alku vierähtikin tämän teoksen parissa, sillä Hylätyssä puutarhassa on tosiaan sivuja lähes seitsemänsataa, eikä tämä mikään kaikkein nopealukuisin ole. Tosin siinä mielessä on, ettei teosta meinaa malttaa laskea käsistään.

On vuosi 1913. Pieni Nell tyttö saapuu Britanniasta Australiaan suuren laivan mukana, jolla hän on matkannut useita päiviä. Salaperäinen nainen nimeltä Kirjailijatar on luvannut pitää Nellistä, huolta, mutta häntä ei näy missään. Niinpä satamassa työskentelevä Hugh ottaa tytön luokseen.

Lähes vuosisata myöhemmin, vuonna 2005 nuori, Austarialassa asuva Cassandra saa isoäidiltään perinnön. Hän yllättyy, sillä kyseessä on mystinen Cliff Cottage Englannissa, jonen Cassandra matkustaa ottaakseen selville isoäitinsä, Nellin salatun menneisyyden.

Minulle Kate Morton oli siis jo ennestään tuttu kirjailija. Bloggariystäväni Annikan suosituksesta luin kirjailijattaren Paluu Rivertoniin kirjan, ja sekin hurmasi minut tyylillään ja taidokkaalla tarinan kerronnallaan. Samaa tyyliä jatkaa Hylätty puutarha - tarina, ja Mortonin tyyli suorastaan lumosi minut.

Käännöksessä on myös onnistunut Hilkka Pekkanen, sillä hän on onnistunut kääntämään Mortonin tyylin hurmaavalla, ihastuttavalla tyylillä suomen kieleen. En voi kuin taas kerran ihailla kääntäjän vaativaa ja vaikeaa työtä, joka tässäkin romaanissa näyttäytyy hienoimmillaan.

Tässä teoksessa seilataan 1900-luvun alun ja 2000-luvun alun väliä, mutta Morton on tarkka, eikä lukija pääse menemään sekaisin siitä, missä ajassa milloinkin mennään. Kussakin aikajaksossa on eri päähenkilönsä, ja tietyllä tapaa myös erilainen tunnelma. Minulle ei oikeastaan muodostunut lempihahmoa, tai edes lempi ajanjaksoa, vaan jokainen hahmo lumosi minut omalla tavallaan. Tai no - ehkä Eliza Makepeace oli se lumoavin. Punaiset hiuksensa... pystyin kuvittelemaan hänet silmieni eteen.

Varoitan jo ennen kuin tartut tähän kirjaan - se saattaa ottaa alusta pitäen aikansa. Minäkään en aivan heti tarinaan päässyt sisään, mutta kun olin joitakin kymmeniä sivuja lukenut, se otti minut omakseen. Älä siis hylkää kirjaa heti, vaikkei se imaisisi heti mukanaan. Yleensäkin olen sitä mieltä, että kirjalle pitää antaa lähes viisikymmentä sivua armonaikaa, ja jos kirja ei siihenkään mennessä toimi, sen voi hylätä. Tietenkin bloggarilla arvostelukappaleet ovat eri asia, ne on kahlattava loppuun. Vaikkei kirja olisikaan sattunut miellyttämään. Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille.

Vaikka pidän monen genren kirjoista - pidän nuortenkirjoista, dekkareista ja chick litistä, niin ehkä kaikkein parasta on kunnon lukuromaani. Ja sitä tämä Mortonin kirja todellakin edusti, se oli Elämys, Elämys isolla E kirjaimella. Viiden tähden kokemus.

Suosittelen lämmöllä - mutta varaa aikaa. Tähän voi hukuttautua.

8 kommenttia:

  1. Voi, sinä koit minun tavoin tuon kirjan. Nautin sen seurassa jokaisen hetken. En olisi antanut sivuakaan pois. Ihana joululahja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla - ihana kuulla! On mahtavaa kuulla että mielipiteet kohtaavat kirjoista, se on parasta. En minäkään olisi antanut sivuakaan pois tästä kirjasta. Toisinaan kirja voi olla joko liian lyhyt tai liian pitkä, mutta tämä oli juuri sopiva. <3

      Poista
  2. Todellinen lukuromaani tämä tosiaan on. Hienoa ajanvietettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, sanopa muuta. Ei voisi paremmin aikaansa viettää. <3

      Poista
  3. Onko sun pakko lukea näin paljon näin hyviä kirjoja. Höh. En millään pysy sun lukutahdissa perässä ja mun lukemattomien kirjojen pino vaan kasvaa ja kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmi, ihana. <3 Minä olen hirvittävä ihminen ja hirvittävä lukutoukka. :D Mutta laita tämä muiden ohi, tämä oli ihana. <3

      Poista
  4. Voi että! Minä rakastin Rivertonia ja odotan tältäkin paljon, etenkin nyt hienon arviosi jälkeen. Täytyy ehdottomasti pistää varaukseen kirjastossa kun ei joulupukki tätä toivomuksistani huolimatta tuonut (sain kyllä muita hyviä kirjalahjoja ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä lainasin Rivertonin toiseen kertaan kirjastosta, kun luin sen jo aika pitkä aika sitten enkä muista sitä kunnolla. Tämän jälkeen haluan lukea sen uudelleen. <3 Toivottavasti saat tämän pian kirjastosta!

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!