Siri Kolu
367 s.
2011
Otava
Ihanan, mutta paikoin hitaan Hylätyn puutarhan jälkeen oli mahtavaa hypätä aivan erilaiseen maailmaan. Nimittäin Me Rosvoloiden maailmaan. Kirjastosta oli sopivasti lainassa kolme osaa tätä mahtavaa sarjaa, ja aloitin tietenkin tästä toisesta osasta, koska olin saanut opetuksen että nämä kirjat on luettava järjestyksessä. Siispä viikonlopustani osa vierähti Me Rosvoloiden ja konnakaraoken merkeissä.
11-vuotias Vilja Vainistola on viettänyt edellisen kesän Rosvoloiden hurjassa seurassa, ja elänyt pitkän, tylsän talven odottaen seuraavaa kesää ja seikkailuja Rosvolan perheen kanssa. Hän kaipaa jättimäisiä rosvoleipiä, loputtomasti karkkia, rosvojuttuja leirinuoriolla, kikattelua, kaahailua maanteillä; yksinkertaisesti kaikkea rosvoelämässä.
Kesäloman alussa Vilja kuitenkin päätyy viululeirille. Onneksi hän onnistuu lähettämään hätäviestin Rosvoloille, ja pian he pelastavatkin Viljan kesän, ja vievät hänet rosvopäiville.
Kylläpä taas viihdyin tämän hurjan perheen ja Viljan kanssa hyvin. Kun on lukenut hurjan hienon, mutta paksun ja paikoin vähän hitaasti luettavan kirjan, niin sen jälkeen vauhdikkaasti etenevä Me Rosvolat kyllä on poikaa. Tämä on sellainen kirja, joka hyreksityttää, jonka parissa saa hymyillä, ja josta ennenkaikkea tulee hyvälle tuulelle. Niin kuin ovat varmasti muutkin tämän sarjan kirjat, epäilemättä.
Kokemusta minulla on ensimmäisestä, Me Rosvoloista, sekä sarjan uusimmasta kirjasta. Uusimpaan en vain niinkään päässyt sisälle, koska kuten sanoin alussa - nämä pitäisi lukea järjestyksessä. En ollut lainkaan perillä mitä välissä on tapahtunut, ja kuka mitäkin on tehnyt. Luulen, että tulen lukemaan kirjan vielä uudelleen.
Vuosi 2015 on minulle paitsi Kirjan vuosi, on se myös Me Rosvoloiden vuosi. Tulen lukemaan useamman kirjasarjan kirjan, nimittäin lähiaikojen ohjelmistossa on kaksi kirjaa lisää (koska ne ovat parhaillaan kirjastossa lainassa), ja olen varma että nekin viihdyttävät minua niin maan rutosti. Lisäksi Rosvoloista on tulossa elokuva - kai te sen kaikki jo tiesitte! Se on huippua, ihan hurrrrrjan hienoa, ja odotan sitä kovasti. Ja näiden asioiden lisäksi vielä! Kerrankin voin sanoa että on huippua asua Joensuussa, nimittäin Joensuun kaupunginteatteri esittää nyt keväällä Me Rosvolat näytelmän. Koska pidän paljon Joensuun kaupunginteatterista, tulen varmasti menemään myös teatteriin katsomaan tuon näytelmän. Eli keväästäni on tulossa oikea rosvouskevät, jos näin voi sanoa...
Kirjasarjan edetessä mennään kokoajan syvemmälle rosvoilun ytimeen, ja tässäkin kirjassa todetaan jälleen kerran se, miten rosvomaailma muuttuu jatkuvasti. Mutta tottakai se muuttuu, kun muukin maailma muuttuu. Höh. :)
Suosittelen edelleen kirjoja monen ikäisille, eikä kannata pitää siitä tylsästä ideasta kiinni että "minä-olen-aikuinen-enkä-minä-noita-lastenkirjoja". Tiedän monia, monia aikuisia jotka ovat rrrakastuneet Rosvoloihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!