Stephen King
Suomentanut Ilkka Rekiaro
368 s.
2015
Tammi
Arvostelukappale
Viime viikonloppuna hain postista paketin. Paketin, jota olin odottanut kovasti. Tiesin mitä paketista paljastuisi, ja revinkin sen auki innolla; sieltä ilmestyi Stephen Kingin tuorein teos Herääminen. Olen lukenut tätä ennen Kingiltä ainoastaan yhden kirjan, mahtavan, loistavan Kuvun alla. Kun näin Tammen katalogissa että tammikuussa Kingiltä ilmestyy uusi kirja, oli minun pakko pyytää sitä arvostelukappaleena. Tiesin, ettei luvassa voi olla mitään muuta kuin uusi elämys. Ja kirja oli tietenkin pakko aloittaa pian, kun olin sen käsiini saanut.
Pieneen uusenglantilaiseen kaupunkiin saapuu uusi pastori. Asukkaita kovasti hurmaavat Charles Jacobs sekä hänen vaimonsa. He kietovat koko pikkukaupungin pikkusormiensa ympärille, ja erityisen vaikutuksen Charles tekee vaikutuksen 6-vuotiaaseen Jamie Mortoniin.
Sitten tapahtuu jotain. Jotain, mikä saa pastori Jacobsin hylkäämään uskonsa ja pakenemaan kaupungista.
Kun on kulunut vuosia ja vuosia, Jamie kohtaa jälleen pastori Jacobsin. Tämä on ryhtynyt silmänkääntäjäksi sekä ihmeparantajaksi. Jamie elättää itseään muusikkona, ja on vahvasti heroiinikoukussa, ja tarvitsisi kipeästi apua; ja pastori lupaa auttaa Jamieta. Mutta vain vastapalvelusta vastaan.
King ei pettänyt minua nytkään. Ei todellakaan. Aivan siihen kokemukseen, siihen mahtavaan elämykseen, jonka Kuvun alla minulle tarjoili, aivan siihen Herääminen ei pystynyt, mutta uskomaton kokemus tämä silti oli.
Takaliepeessä luvattiin minulle pelottavin loppu, minkä King on ikinä kirjoittanut. Siihen minun on paha sanoa mitään, koska kokemusta on ainoastaan yhdestä kirjasta. Mutta on mielenkiintoista seurata, kun "King-tuntijat" lukevat tämän kirjan, ja arvioivat, onko tämä loppu todella pelottavin mitä tämä mahtava kirjailija on luonut. Mutta kyllä, minun ihokarvani olivat viimeisten muutaman kymmenen sivun ajan aivan pystyssä. Onneksi en lukenut sitä yksin pimeällä kodissani, sillä silloin olisin pelännyt kahta kamalammin. Hrrr.
Kun sivuja oli jäljellä sata, mietin jopa että onkohan tämä nyt niin pelottava. Olin jopa hieman pettynyt. Mutta aivan turhaan; sieltä ne kylmät väreet tulivat. Tulivat kahta kauheammin.
Suomennokselle tahdon antaa pisteet: Ilkka Rekiaro on Kingille täydellinen suomentaja. Hän tavoittaa tämän loistavan kirjailijan äänen ja tunnelman. Ja saa kielikuvatkin toimimaan uskomattoman hyvin.
Ja miten teksti sujuu. Se vain kulkee eteenpäin, miten hyvin se kulkeekaan. Tarina ei voisi rakentua enää kovin paljon paremmin, en voisi enää paljoa enempää toivoa. Mahtavaa, mahtavaa, mahtavaa!
Ehkä nämä ylisanat riittävät. Mutta jos kestät kauhua, jos kestät jäätävää kerrontaa; kehotan tutustumaan tähän teokseen!
Ajattelin jotenkin ensin, että jätän tämän tulevaisuuteen ja luen ensin vaikka 11/22/63:n, jonka lukemista olen harkinnut vaikka kuinka kauan, mutta nyt tuli tunne, että haluan tämänkin lukea ja miksi lykkäisin tämänkin lukemista hamaan tulevaisuuteen. Varaukseen meni.
VastaaPoistaMinäkin olen tämän jo lukenut, bloggaus tulossa. Minäkin pidin kirjasta paljon, ei aivan huippusuosikkejani, mutta erittäin hyvä silti. =D Mukavaa, että sinä pidit! Kirjoitit oikein osuvasti kirjasta. <3
VastaaPoistaOo, tämä vaikuttaa niin mielenkiintoiselta etten malta odottaa että saan tämän käsiini. Olen ihan hurahtanut Kingiin. Entisestä Kingi vihaajasta on tullut fani. :D
VastaaPoistaIhmettelin hieman mainostusta pelottavimmaksi King-romaanin lopuksi, Herääminen ei minusta ole missään nimessä pelottavinta Kingiä. Uudemmat Kingit eivät minusta ole niin pelottavia kuin vanhemmat, mutta voi miten hyviä ne ovat edelleen! Tykkäsin kyllä, vaikka ei nouse minunkaan King-suosikiksi.
VastaaPoistaVillis, minäkin olen nyt tutustunut myös vanhempaan Kingiin ja olen samaa mieltä sinun kanssasi. Loppu oli kyllä jännä, mutta ei missään tapauksessa pelottavinta Kingiä. Paljon on vielä lukematta Kuningasta, onneksi <3
Poista