Mutta minä rakastan sinua
Eppu Nuotio
283 s.
2015
Otava
Arvostelukappale
Muutama päivä ennen joulua posti toi minulle aivan ihanan paketin - kaksi ennakkokappaletta Otavalta! Tämä kirjabloggaaja kiittää nöyrästi, tuollaiset yllätyspaketit piristävät suunnattomasti. Ja vielä kun kumpikin kirja oli hyvin odotettu, ja kiinnostavaksi katalogista katsottu. Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua pääsikin jo joulun aikaan luettavaksi, mutta minä bloggaan siitä vasta nyt helmikuun pakkasten aikaan. Onneksi kirja on sellainen, ettei se katoa mielestä - se on vain yksinkertaisesti niin hyvä.
Viisikymppinen opettaja Karin on toipumassa avioerosta. Tahollaan eräs insinööri, Lauri, on petetty ja jätetty. Nämä kaksi ihmistä ovat autuaan tietämättömiä toisistaan, kunnes kohtaavat mystisellä tavalla. He osuvat sattumalta samaan asuntoesittelyyn, ja kuten kirjan takakannessa osuvasti lukee "kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta". Alkaa matka kohti rakkautta. Matka ei kuitenkaan ole helppo, varsinkaan kun ongelmia aiheuttaa Lauriin totaalisesti rakastunut työkaveri Kaari. Uskaltavatko Lauri ja Karin heittäytyä rakkauteen?
Olin niin onnellinen lukiessani tätä kirjaa. Olen yleensäkin onnellinen lukiessani hyvää kirjaa, koska... kirjat vain tuovat minulle onnen. Erityisen onnellinen olen lukiessani hyvää lukuromaania tai sitten vaihtoehtoisesti hyvää viihdettä. Ja Mutta minä rakastan sinua edusti tätä hyvää viihdettä. Lukuromaani se oli omalla tavallaan, mutta ennenkaikkea se oli hyvää, älykästä viihdettä.
Romantiikkaa tästä kirjasta ei myöskään puuttunut, mutta se ei kuitenkaan ollut ällöttävän siirappinen, niin kuin viihdekirjat pahimmillaan voivat olla. Eppu Nuotio on saanut kirjaansa oivalluksia, joita vain hyvä kirjailija voi kirjoittaa. Minä ihailen. Ihailen sydämeni pohjasta.
Eppu Nuotio on minulle tuttu niin dekkareistaan, kuin nuortenkirjastaan Venla T:n rakkaudet, jonka hän on kirjoittanut tyttärensä, Anna Nuotion kanssa. Niin dekkarit kuin tuo nuortenkirjakin ovat tehneet minuun vaikutuksen, ja odotan suuresti Venla T:n jatko-osaa, joka myös tänä keväänä ilmestyy. Voisinpa sanoa suoraan, että Eppu Nuotio on tehnyt minuun kirjailijana melkoisen vaikutuksen.
Ja ajatelkaapa; kirjan lukemisesta on kulunut melkein kuukausi, eikä minun juurikaan tarvinnut vilkuilla takakantta palauttaakseni mieleen miten kirjan juoni meni. Koska luen kuukaudessa noin viisitoista kirjaa, kaikkien juonta ei voi millään muistaa täysin. Ainoastaan hyvien. Ja tämä oli hyvä. Todella hyvä.
Vaikka sinulle hömppäromaanit eivät olisikaan ominta alaa, älä pelkää tarttua tähän kirjaan. Sillä kuten aiemmin kirjoitin, tässä kirjassa on hyviä oivalluksia, hyvää huumoria (oikeasti, kirja on myös hauska!) ja älyä. Tämä kirja tekee onnelliseksi. Suosittelen lämmöllä!
Koin kirjan samalla lailla! Kutkuttavan ihana!
VastaaPoistaTämä täytyy lukea! Arvostelusi hurmasi myös.
VastaaPoista