Nina Hurma parantaa toisella dekkarillaan.

Hatuntekijän kuolema
Nina Hurma
346 s. 
2014
Gummerus









Arvostelukappale


Hyvää sunnuntaita, ihanat lukijani! Haluan ensin kertoa hieman kuulumisiani. Jouduin olemaan kuluneella viikolla kännykkäpaitsiossa, kun älypuhelimeni yhtäkkiä meni lentotilaan. Se on pahempi asia kuin voisi kuvitellakaan; tällaiselle yksin asuvalle tuntuu vaikealta kun ei voi puhua kenenkään kanssa, ainoa yhteys ihmisiin on Facebook (joka onneksi on olemassa). Takuukuitit eivät olleet minulla, joten en päässyt ennen kuin muutaman päivän kuluttua viemään puhelinta huoltoon. Mutta koska seurana oli hyvä kirja, ensin tämä Nina Hurman teos, ja sen jälkeen Jussi Valtosen Finlandia voittaja, nuokin päivät menivät hyvin. Ja nyt minulla on varapuhelin, kun oma Lumiani on huollossa.

Tänään asensin itselleni laajakaistan, jonka noudin eilen postista, joten olen netissäkin paljon nopeammalla ja kitkattomammalla yhteydellä. Joten joka suunnasta elämä näyttää hyvältä. Valtosta on jäljellä reilut sata sivua, ja voi pojat, että pidänkin siitä. Mutta sitten itse aiheeseen, eli Nina Hurmaan.

Täytyy tunnustaa, etten varsinaisesti rakastunut Hurman esikoiskirjaan, Yönpunaiseen höyheneen. En tiedä mikä siinä tökki, mutta minä en vain yksinkertaisesti siihen syttynyt. Kuitenkin, kuitenkin, joku koukku siinä oli. Ehkä se oli mielenkiintoinen 20-luvun miljöö, joka minua innosti niin paljon, että pyysin Gummerukselta Hurman tuoreimman kirjan arvostelukappaleeksi. Ja onneksi, onneksi pyysinkin!

Yönpunaisesta höyhenestä tutun Rougen pieni seurue viettää joutilasta lomaa Suvisaaristossa. Musiikki raikaa ja lääkekonjakista tehdään drinkkejä. Ruuanlaittaminenkin on toissijainen asia. Kuitenkin, kaikella hyvällä on nurja puolensa: Sörkän vankilasta vapautuu vanha tuttu, joka saapuu perimään velkoja.

Samaan aikaan Eerikinkadun saunassa poliisien Korpelan ja Mustaojan haave letkeästä kesäillasta jää haaveeksi vain, kun nainen putoaa kuolemaan heidän silmiensä edessä. Kadun toisella puolella roikkunut ikkunanpesijä katoaa heti paikalta.

Asiat kytkeytyvät toisiinsa, ja Rougen ja Korpelan tiet kohtaavat jälleen...

Ne asiat, jotka jäivät puuttumaan Yönpunaisessa höyhenessä, löytyvät Hatuntekijän kuolemassa. Yhä läsnä on kaunis, mystinen 20-luvun Helsingin tunnelma, joka sai minut täysin valtaansa. Lisäksi Hurman esikoiskirjan lukemisesta ei ole liian kauaa aikaa, joten hahmot tuntuvat tutuilta, melkein kuin ystäviltä. Varsinkin Rouge on minusta aivan hurmaava nainen - haluaisin todella kuulla hänen laulavan.

Hurman tapa käsitellä rikoksia 20-luvun tyyliin on hyvin aidon tuntuinen. Veri ei räisky, väkivallalla ei mässäillä, ja hahmot tulevat lukijaa lähelle. Vaikka välillä haluan lukea raakojakin dekkareita, on Hatuntekijän kuolema hyvää vaihtelua. Ei voi sanoa että siitä tulisi hyvälle mielelle varsinaisesti, mutta sitä lukee erittäin mielellään. Ja haluaa lukea näistä hahmoista lisää.

Mukana on rakkauttakin - ja jopa seksiä. Vaikka seksikohtaus kestääkin dekkarille aika pitkään, ei silläkään ole varsinaisesti mässäilty, vaan Hurma on kirjoittanut kohtauksen sensuellisti ja kauniisti, ajan kuvaan sopivasti.

En voi muuta kuin suositella Hatuntekijän kuolemaa. Varsinkin, jos olet kiinnostunut menneistä vuosikymmenistä, et voi jättää tätä kirjaa lukematta!