keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

N-Y-T NYT Lukumaraton!

Maratonini starttaa juurikin nyt! Tarkoituksenani on siis lukea 24 tuntia, joka pitää sisällään myös nukkumisen ja ruokatauot. Jos sään jumalat tarpeeksi minua suosivat (kirjoitan tätä tiistai-iltana, joten en keskiviikon säästä ole tietoinen) niin luen myös välillä ulkona saadakseni tarvittavaa happea.

En aseta tavoitteita, koska en ole ikinä tarkkaillut lukemistahtiani sen erityisemmin. Mutta tarkoituksena on, että näiden kahdenkymmenenneljän tunnin aikana en avaa televisiota kertaakaan, vaan annan spotifyn ja radion huolehtia viihdyttämisestäni, kirjojen ohella tietenkin.

Starttaan maratoniin Jarmo Mällisen Kieroonkasvukertomuksella, jonka olen kerran aiemmin lukenut ja josta muistaakseni silloin ainakin pidin. Kirjapinoni ovat hirmuiset, joten napsin sieltä kirjoja sen mukaan mitä mieleni sattuu halajamaan.

Päivitän tänne blogiini tätä postausta sen mukaan mitä luen, ja lisäksi päivitän blogini facebook sivua maratonin etenemisestä.

Tsemppiä kaikille muille maratoonareille, nyt mennään!

09.40.

Maratonia on takana nyt tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Luettuna on Jarmo Mällisen suhteellisen juoneton, mutta kolmen ja puolen tähden arvoinen 200 sivun mittainen Kieroonkasvukertomus. Lukukokemus oli ihan hyvä, muttei kirja ihan niin hyvä ollut kuin muistin.

On juotu aamukahvit, nautiskeltu lukemisen ohessa hieman aamupalaa ja kuunneltu radio Suomipoppia. Näissä merkeissä siis on alkanut maratonini, hyvällä mielellä. Sään jumala ei valitettavasti ole vielä ainakaan ollut armollinen, joten parvekepiipahtamisia lukuunottamatta lukeminen on pitänyt suorittaa sisätiloissa. Ehkä myöhemmin iltapäivällä... Nyt nauramaan Miniän pariin!

11.14.

Tuomas Kyrön Miniä luettu, 122 sivua. Nauroin samoille kohdille mille aiemminkin lukiessani olin nauranut, ja nautin Kyrön huumorista täysillä. Minkäänlaista lukuväsymystä ei ole havaittavissa, nautin, nautin ja nautin!

Miniä oli hyvä välipala aika raskaan Kieroonkasvukertomuksen jälkeen, nyt täytyy miettiä mitä seuraavaksi pinoista valitsisin.

Tänään on muuten nimipäiväni, hyvin sattui maratonpäivälle! :)

13.40.

On aika pitää kahvipaussi. Haen luksusta maratonille juomalla cappucinoa, jolla korostan aina hienoja hetkiä.

luettua Hanna-Riikka Kuisman Käärmeenpesän, joka oli todella hieno kirja ja jonka lopusta pidin erityisesti. Kuisma teki minuun vaikutuksen tuoreimmalla, Valkoinen valo romaanillaan jonka luin vastikään, ja siksi kirjastosta lähtikin maratonia ajatellen mukaan Käärmeenpesä. Kerronta on yhtä sujuvaa ja kaunista kuin Valkoisessa huoneessakin, ja aiheetkin raskaita. Ehkä hyvä että  Annamin suosituksesta luin tämän maratonin alkuvaiheessa, sillä aihe oli raskas eikä loppuvaiheessa olisi ehkä niin jaksanut enää tähän keskittyä.

Henkilöt olivat vetäviä. Varsinkin Julius/Julia teki minuun vaikutuksen, ehkä siksi että hänen yhteydessään puhuttiin moneen kertaan Joy Divisionin Ian Curtisista.

Aikaa on siis yhteensä kulunut kohta seitsemän tuntia, on pidetty ruokataukoa ja nyt juotu kahveja, ja olen saanut luettua siis yhteensä 388 sivua. Käärmeenpesä oli hitaampi lukuisempi kuin esimerkiksi Miniä, ja sen kanssa meni painiskellessa vähän pidempään.

Nyt ehkä sukellan muumien kanssa Taikatalveen...

15.45.

Tove Janssonin Taikatalvi, sivuja 131, luettuna. Tuli hyvä mieli kirjasta, ja niin kuin aiemmista muumipostauksistani on tullut ilmi niin olen oikea muumi fani! Usein vain makailen sängyssä katselemassa Youtubesta muumeja ja lueskelen samalla. Saan niistä hyvän mielen, ihan niin kuin näistä kirjoistakin.

Aika paljon Taikatalvikin poikkeaa sarjasta, esimerkiksi pikkuötökkä Salome joka kirjassa seikkaili, oli sarjassa jätetty kokonaan pois. Myös näkymättömät päästäiset olivat sarjassa pienemmässä roolissa.

Muumikirjoja löytyisi vielä yksi hyllystä, Muumilaakson marraskuu, mutta en tiedä otanko sitä kuitenkaan maratonilleni koska pinojahan on...

Lukufiilis on säilynyt hyvänä. Kävin vähän ulkoilemassa, lukemassa ulkona mutta valitettavasti tuuli oli ihan liian viileä että siellä olisi voinut pidemmän aikaa viettää. Ei väsytä yhtään vaikka olen herännyt aikaisin, mutta jos alkaa väsyttämään niin kenties otan pienet päikkärit. Ja kahvi auttaa, nytkin kuppi edessä!

Taikatalvesta siis tuli hyvä mieli, hyvä niin. Taustalla poppaili Antti Kleemola, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan mutta jota Spotify minulle suositteli. Nyt käyn vähän katselemassa muiden maratonareiden päivityksiä ja siirryn sitten seuraavaan kirjaan.

17.50.

Luettuna Arto Salmisen Varasto, sivuja 167. Yhteinen sivulukumääräni on siis, jos oikein laskin, niin 686. Ihan kohtalainen määrä, aikaa siis on mennyt vajaat yksitoista tuntia, eli jo melkein puolet maratonista! Yritän parhaani mukaan valvoa niin pitkään kuin vain suinkin pystyy, sitten en tosin ehkä aamulla enää herää lukemaan, mutta... no, saa nähdä kuinka tytön käy!

Varasto oli yhteiskuntakritiikkiä tulvillaan oleva romaani varustettuna reilulla annoksella mustaa huumoria. Nauroin minä ainakin, moneen kertaan ääneen. Kolahti, niin kuin kaikki Salmisen teokset mitä olen lukenut. Ihan Kalavaleen tasolle ei yltänyt, mutta lähelle. Varastosta on käsittääkseni tehty myös elokuva, ja senkin aion katsoa.

 Bloggaan ainakin muutamasta kirjasta mitä maratonin aikana luen, vielä erikseen myöhemmin. Tulen ainakin tästä, sekä Käärmeenpesästä kirjoittamaan erikseenkin, kaikki lukemani kirjat eivät välttämättä saa tätä huomion osoitusta.

Nyt siirryn nuorisomaailmaan, Salla Simukan Moona & Tapio sarjan kolmas osa vuorossa, nimittäin Takatalvi. Käypäs muuten hauskasti, maratonilla on mukana Taikatalvi ja Takatalvi! Khih.

21.05.

Kyllä se kesti! Kolme tuntia vierähti aikaa, ja nyt on Moonasta ja Tapiosta kertova Takatalvi luettu. 199 sivua ja silti kolme tuntia meni. Se tosin johtui siitä, että puhuin paljon puhelimessa ja söin välissä, ja kävin hakemassa virkistystä suihkusta. Nyt istun tässä (taas!) kahvikupin kanssa ja olen valmiina illan "rientoihin", eli lukemisen jatkamiseen. Saas nähdä kuinka kauan jaksan, mutta tavoitteena on saada ehkä vielä kaksi kirjaa luettua.

Tapio ja Moona viihdyttivät minua kiitettävästi. Neljän tähden ansiolla. Itse teksti oli helppoa ja nopealukuista, ja aikaa olisikin mennyt paljon vähemmän jos olisin keskittynyt astetta intensiivisemmin kirjaan, khih. Nytkään tietenkään telkkari ei ollut auki tai muuta, mutta en viitsinyt olla esimerkiksi vastaamatta puhelimeen kun se soi.

Takatalvessa muuten puhutaan paljon Taikatalvesta, yllättäen koska nimikin on niin samanlainen. Jännä yhteensattuma, että lähes perätysten luin nämä kirjat.

Musiikkina kirjan luvun aikana oli Neljä Ruusua, joka on musiikillisesti seurannut minua lapsuudestani asti. Linkitän tähän osuvasti Luen biisin, joka sattuu oivallisesti maraton päivään. "Luen, olen yksin ja luen..."

Sivumäärä tällähetkellä 885. Alkuperäinen tavoitteeni oli 800, nyt tavoittelen seuraavaksi tuhatta.

22.20.

Vajaa tunti vierähti Hernán Rivera Leterierin Elokuvankertojan parissa. Se oli hyvä maratonkirja, pieni, mutta tarina täyttä asiaa ja kaunista sellaista. Kirjoitan vielä Elokuvankertojastakin erikseen merkinnän blogiini jossa kerron kirjasta enemmän, mutta mainittakoon sen verran että lukufiilikseni olivat ihastuneita ja ihastuttavia, luin mielelläni.

Silmissä alkaa tämä lukeminen vähän jo tuntua, onhan takana viisitoista ja puoli tuntia taukoineen! En tiedä miten kauan jaksan, olen herännyt aikaisin, mutta hörppään vähän energiaa kahvikupista, jospa sillä saisi pidettyä vielä jonkun aikaa silmät avoimina...

Elokuvankertoja oli maratonin upein kirja tähän mennessä ainakin, ehkä sellaiseksi jääkin. Arvostelukappaleena tämän Siltalalta sain, tämä on hyvä omistaa ja lainata vaikkapa ihmisille.

En tiedä yhtään mitä luen seuraavaksi, täytyy mennä katselemaan kirjapinoja... 

6.40.

Niinhän siinä sitten kävi että silmät alkoivat siinä puolen yön maissa lurpsahdella niin pahasti ettei aivan ihana Oiva Paloheimon Tirlittankaan pitänyt hereillä. Siirryin siis sänkyyn hetkeksi lukemaan, ja aika pian siinä sitten uni sai erävoiton ja nukahdin. Onneksi kuitenkin heräsin jo puoli kuudelta lukemaan, jokin vaisto minut herätti vaikkei ollut kelloa soimassa.

Päätän maratonini siis vähän ennen kellon lyömää, koska en kuitenkaan ehtisi tässä lukea enää mitään. Kohta kirjoittamaan koontipostausta...

Viimeinen kirjani siis oli Oiva Paloheimon Tirlittan, joka on lapsuudestani enemmän kuin tuttu. Se oli hyvä lopetus maratonille, koska se oli enemmän kuin ihana.

Mitä jäi käteen? Siitä koontipostauksessa enemmän, mutta luettuja sivuja on siis 1134. Aika mukava määrä, enemmän kuin uskalsin tavoitteeksi asettaa.

Nyt koontipostausta kirjoittamaan, kiitos tuesta kaikille!


18 kommenttia:

  1. Onnea suoritukselle! Toivokaamme hyvää säätä, haaveilin itsekin sykkelöiväni jossain välissä rannalle sarjakuvapinoineni, mikäli ilmojen jumalat sen sallii ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei ainakaan vielä näytä sää yhtään armolliselta, parvekekäyntejä lukuunottamatta majoittaudun sohvannurkkaan. Mutta siellä on hyvä olla. :)

      Poista
  2. Tsemppiä maratonillesi! Toivottavasti pääsisit myös ulos lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Onneksi parveketauot ovat olemassa, ja ehkä iltapäivällä sää olisi jo parempi, niin on ainakin lupailtu. :)

      Poista
    2. Varmasti alkaa silmissä jo tuntua. Minä luin tänään vain 12 tuntia taukoineen ja silti silmät tuntuivat melko väsyneiltä maratonin viimeisten tuntien aikana. Mietin vähän, jos olisin laittanut Kuisman Sydänvarjon maratonpinooni, mutta sitten päädyin, että luen sen suosiolla joskus maratonin jälkeen.

      Tsemppiä vielä, seuraan mielenkiinnolla, miten kauan jaksat vielä lukea. Toisaalta on kyllä mahdollista, että sammahdan ennen kuin menet nukkumaan, sillä nukuin viime yönä liian vähän.

      Poista
  3. Hauskaa maratonia, toivottavasti sää on armollinen!

    VastaaPoista
  4. Hyvää maratonia! On aina "riski" lukea kirja, josta on joskus pitänyt, sillä uudelleenluettuna ja monien muiden parempien lukukokemusten jälkeen ei ehkä enää löydä sitä samaa lukufiilistä vanhan kanssa.

    Lukuiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Olin varma että pitäisin vieläkin yhtä paljon Kieroonkasvukertomuksesta, se teki silloin joskus niin hyvän vaikutuksen. Mutta pitää ihan paikkansa, kaikki kirjat eivät kärsi uudelleenlukemista.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Miniä kyllä kesti toisen lukukerran. Helposti. <3

      Poista
  6. Kova tahti sinulla! Varastosta en aikanaan pitänyt pätkääkään, ja luulenpa, että oma maratonini olisi jäänyt siihen. Miniä on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä tykkäsin Varastosta, mutta tämä bloggaamisen rikkaus on se että mielipiteitä on niin monia. :) Miniää suosittelen lämpimästi. <3

      Poista
  7. Luitpa kiinnostavia kirjoja! Salmiselta voisin jossain vaiheessa tutustua Kalavaleeseen. Ja tuosta Simukan sarjasta en tiennytkään! Elokuvankertoja oli varmaan hyvä maratonkirja! Ja Miniä oli symppis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalavale oli kyllä mahtava. :)

      Simukan Moona & Tapio sarja on symppis, lisää faktaa siitä löytyy täältä sivuiltani kyllä, ainakin Kipinästä olen kirjoittanut. Miniä on ihana, oli hyvänä välipalana. Ja joo, yksi maratonin kohokohdista oli Elokuvankertoja. .)

      Poista
  8. Kiinnostavia kirjoja (Taikatalven ja Miniän olen itse lukenut ja molemmat hyviä), ja vakuuttava sivumäärä. Ei tätä maratoonausta liian usein halua harrastaa mutta ajoittain on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin sivumääräsi on vaikuttava, ja tiiliskivimaraton on varmasti mielenkiintoinen. Ei tosiaan liian usein, mutta joskus kun sattuu hyvä hetki ja sopiva määrä kirjoja, niin mikäs siinä. :)

      Poista
  9. Hieno suoritus, onnea :) Pitääpä kurkata koontipostaus...

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!