Terhi Rannela
283 s.
2014
Otava
Arvostelukappale
Joskus sitä vain hyppää upeasta kirjasta toiseen. Kaksi viimeistä lukukokemustani ovat molemmat olleet niin hätkähdyttäviä, että pelkään jo etukäteen lukujumia. Miten jaksan näiden jälkeen lukea jotain, edes keskinkertaista?
Eihän Varjojen huonetta ja Rannelan Läpi yön teosta voi edes verrata keskenään, niin erilaisia ne ovat, mutta molemmat ovat iskeneet lujaa johonkin syvälle. Kovin eri tavoilla, kylläkin.
Läpi yön kertoo Mariasta. Mariasta, joka on kirjan alussa vasta 15-vuotias. 15-vuotias nuori tyttö, joka on jo elämänsä tuossa vaiheessa päätynyt tilanteeseen jossa yrittää itsemurhaa. Kirja alkaa heti Marian itsemurhan jälkeisestä ajasta. Millä Maria selviää noista ajoista, vaikeasta kasvamisesta nuoresta tytöstä naiseksi. Kirjoittamalla. Ennen kaikkea kirjoittamalla. Se on hänen henkireikänsä.
Läpi yön on Marian kasvutarina, se kertoo ajasta ajasta yläkoulusta aina yliopistoon saakka. Se kertoo Marian tarinan, ihmisenä ja kirjoittajana. Se kertoo kauniin, ajoittain surullisenkin tarinan, joka on silti täynnä toivoa.
Oli hätkähdyttävää, miten minä tavoitin kirjasta itseni. Tavoitin nimenomaan itseni nuorena, yläkouluikäisenä ja vähän vanhempana. Aina parikymppiseen saakka. Minäkin purin itseäni kirjoittamalla, enkä olisi voinut edes olla kirjoittamatta.
Ja minustahan on aina ihanaa lukea kirjoja, jossa päähenkilö lukee. Ja Mariahan lukee. Kaikkea. Hän kantaa kirjastosta valtavia määriä kirjoja, hän on kiinnostunut kaikenlaisesta kirjallisuudesta. Kirjasta löytyy Leena Lehtolaista, Marja-Leena Tiaista... Loputtomasti minuakin liikuttuneita kirjailijoita.
Maria asuu Sellukylässä. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sellukylä olisi ikäänkuin Itä-Suomessa sijaitseva Eno. Päättelin Sellukylän sijaitsevan Pohjois-Karjalassa, monestakin syystä, ja no, Enossa kun on sellutehdas... niin, vastaushan on selvä. Onko Rannela itse kotoisin täältä suunnalta? En tiedä.
Täytyy tunnustaa että jossain vaiheessa Maria hieman ärsytti. Ehkä se johtui siitä, että itselläni on ikää jo lähes 30, enkä enää ajattele niin kuin vajaa parikymppinen nuori. Varsinkin Marian ihmissuhdesotkut tuntuivat lähes naurettavilta, enkä todellakaan kyennyt samaistumaan niihin. Onneksi kirjassa kuitenkin oli niin paljon hyvää, etten ehtinyt niinkään takertua pikkuseikkoihin.
Olen jotenkin niin täynnä kirjan herättämiä tunteita. Se kosketti minua niin paljon, etten edes saa sanoja tulemaan ulos. Tuntuu, että Rannela olisi kirjoittanut kirjan minulle ja minusta. Se tuli niin lähelle. Uskon, että tämä tulee olemaan tärkeä kirja monille nuorille, jotka rakastavat kirjoittamista ja kirjallisuutta. Ja myös nuorille, jotka ovat masentuneita, ja ehkä miettineet joskus itsemurhaa. Siitä voi selvitä. Uskokaa pois.
Minäkin olen selvinnyt.
Muistelisin kiinnostuneeni tästä jo katalogeja selaillessani, ja kirja kuulostaa todellakin sellaiselta, että haluaisin sen lukea. Tosin en tiedä, jaksaisinko kirjaa tästä aiheesta lukea tällä hetkellä, koska tiedät varmaan. Terhi Rannelaa en ole lukenut, mutta hän vaikuttaa todella tutustumisen arvoiselta kirjailijalta. :)
VastaaPoistaUskon että pitäisit tästä, Annami. Mutta tämä kirja vaatii oman hetkensä, ja uskon ettei se juuri sinun hetkeesi ehkä nyt sovi. Mutta ehkä myöhemmin? Kannattaa ehdottomasti tutustua Rannelaan! <3
PoistaEnköhän lue tämän myöhemmin sitten, kun suru ei ole enää niin pinnalla. Punaisten kyynelten taloa (kai se on sen niminen) olen ainakin vahvasti harkinnut, joten sen voisi lukea ensin.
PoistaRannela on kirjailija, jota seuraan ja olen tykästynyt juuri hänen nuortenkirjoihin. Hän kirjoittaa koskettavasti ja rankoista aiheista.
VastaaPoistaMinäkin olen aina innoissani kun Rannelalta ilmestyy kirja. Pidin toki Punaisten kyynelten talostakin, mutta ennenkaikkea minäkin olen innostunut hänen nuortenkirjoistaan. :)
PoistaKrista, kirjoituksesi viimeinen kappale on niin hieno, koskettava, tärkeä, toivoa valava. Voin vaan kuvitella jotakin siitä, mitä mielessäsi on liikkunut tätä lukiessasi.
VastaaPoistaKiitos, Omppu. <3 Yritin saada tekstiin sitä tunnetta, mitä koin lukiessani, ja niitä tunteita totisesti oli paljon.
PoistaVau mahtavaa kuulla, että Rannela on taas kirjoittanut jotain joka koskettaa!
VastaaPoistaLuinkohan juuri kustantajan sivuilta, että kirjailija olisi kotoisin Outokummusta? Älkää uskoko minua, vaan googlatkaa :D.
Minäkin olen ehkä lukenut jotain tuollaista, sillä minulle tuli Outokumpu mieleen tästä kirjasta. Mutta sellutehdas tosiaan on Enossa, siksi yhdistin tämän Enoon. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. :)
PoistaMutta kirja kyllä koskettu, bleue.
Täytyykin etsiä tämä kirja käteen. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaEtsi ihmeessä, Emmi! Olisi mukava tietää mitä ajattelet tästä. :)
PoistaVaikuttaa lukemisen arvoiselta kirjalta, josta voisin pitääkin. Ei kun vaan kirjastoon;) Ja tämä sinun postauksesi vaikutti kyllä tunteisiini ja syvästi. Jätti miettimään asioita. ♥
VastaaPoistaVoi, odotan niin, että tämä tulee kirjastoon!
VastaaPoistaKoskettavasti kirjoitat <3
Kommentoin tähän puhelimella, mutta näemmä blogger taas sössi :( Joka tapauksessa upea, rohkea postaus ja tämä kirja varauksessa <3
VastaaPoistaLuin juuri Läpi yön kirjan ja ajattelin monessa kohtaa sinua, Krista. Hieno teos.
VastaaPoistaTervehtien Unna
Lainasin tämän kirjastosta ja aion lukea jossakin välissä. Kuulostaa kyllä surulliselta. :( Minäkin rakastan sitä, kun päähenkilö lukee ja kirjoittaa!
VastaaPoista