Kuusi kohtausta Sadusta
Leena Lehtolainen
273 s.
2014
Tammi
Arvostelukappale
Minun kirjaista maailmaani säväyttää aina, kun näen kirjakatalogissa Leena Lehtolaisen nimen. Hän on yksinkertaisesti varsinkin Maria Kallio dekkareillaan tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, että Kuusi kohtausta Sadusta oli minulle yksi tämän syksyn merkkitapaus. Siitäkin huolimatta, että tiesin tämän teoksen olevan tyystin erilaista Lehtolaista.
Kuusi kohtausta Sadusta on näytelmä. Näytelmä joka kertoo performanssitaiteilija Satu Savinaisesta, jonka on ohjannut hänen miesystävänsä Heikki Sirviö. Ja mitä tekee Lehtolainen? Amman sanoja lainatakseni, hän laittaa lukijan istumaan muun teatteriyleisön joukkoon. (Oli pakko lainata, tuo oli yksinkertaisesti niin kuvaavaa) Siinä juoni yksinkertaisuudessaan on - lukuunottamatta sitä, että Satu Savinainen, josta näytelmä siis kertoo, on kadonnut.
Minulle kirja jäi valitettavasti aika vieraaksi. En ole koskaan, en ikinä, lukenut näytelmiä. Enkä varmaankaan tämänkään jälkeen tule niitä kovinkaan innookkaasti lukemaan. Katson näytelmäni mielummin teatteriyleisön joukossa, ja luen kirjat ihan tavallisina, perinteisinä romaaneina.
Mielestäni Lehtolainen on kuitenkin rohkea, kun hän uskaltaa lähteä kirjoittamaan näinkin erilaista kirjaa. Kirjailijatar saattaa hyvinkin löytää itselleen uusia lukijoita tällä kokeilulla, enkä usko että vannoutuneet dekkarifanit häviävät mihinkään, vaikka jotkut ehkä minun tavoin tulisivatkin hieman pettymään. Koska ainakin minä olen taas innosta piukeana kun seuraava dekkari putkahtaa ilmoille.
En silti tyrmää Kuutta kohtausta Sadusta. Lehtolaisen kerronta on niin yksinkertaisen sujuvaa ja mukaansa tempaavaa, että kirjaa lukee mielellään. Myös hahmot ovat hienosti kuvattuja, esimerkiksi Sadun tytär joka istuu katsomon puolella katsomassa näytelmää, vetosi minuun erityisesti.
Ja mikä on ihanaa. Se, että mukana oli jälleen Outokumpu. Tällä kertaa Lehtolainen on kuvannut sen Malmivaarana, mutta ainakin minä käsitin sen täysin Outokummuksi, onhan se siis Lehtolaisen kotikaupunki, ja nyt myös teoksen päähenkilön, Sadun, synnyinpaikka.
Ja niin. Mukana on myös punk. Tälle ihanalle kirjailijattarelle niin ominainen punk. Ihanaa.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin - lukekaa, edes uteliaisuudesta!
Syötiinkö myös salmiakkia? Maria Kalliosta on niin jäänyt mieleen työpöydän laatikon salmiakkivarastot.
VastaaPoista