Kurkistus keski-ikäisen miehen maailmaan.

Jokakelin mies
Pasi Ahtiainen
207 s. 
2014
Gummerus












Tauti iski. Enkä nyt tarkoita flunssaa, joka pari päivää sisuksissani jylläsi, vaan paljon pahempaa tautia. Nimittäin lukujumia. Minulle, jolla on suurinpiirtein aina kirja kädessä, tuo tauti on paha! Tosi paha. Jouduin jättämään kaksi ihan hyvältä tuntuvaa kirjaa kesken, koska ne eivät vain toimineet. Kirjastokassista löytyi kuitenkin tämä Pasi Ahtiaisen Jokakelin mies, joka tuntui sopivan pieneltä ja hauskalta. Niinpä lähdin keski-ikäisen Niilon matkaan.

Niilo on aivan tavallinen keski-ikäinen opettaja. Aivan normaali mies. Kaikki muuttuu kuitenkin, kun hän eräänä päivänä pyörtyy luokassa, saa aivotärähdyksen ja kolmen viikon sairasloman. Jokin ikäänkuin niksahtaa Niilon päässä, ja kun nuori anarkisti sotkee hänen kotinsa seinän, saa Niilo ajatuksen. Olisiko anarkia hänen juttunsa?

Tämäkin kirja olisi varmasti mennyt aivan ohitse ilman blogeja. Hemulin kirjahyllyn Henna kirjoitti tästä jokin aika sitten hyvin, niin hyvin että hän sai minut kiinnostumaan kirjasta. Nyt sain viimeinkin Pasi Ahtiaisen teoksen käsiini, ja sanonpa vain; onneksi! Tämä oli lystikäs kirja.

Päällimmäiseksi minulle jäi mieleen huumori. Sillä sitä tässä kirjassa kyllä riittää, minua ainakin nauratti kovasti lukiessani. Olenko aivan väärässä, jos sanon että Ahtiaisen tavassa kirjoittaa on jotain hieman Kyrömäistä? Ja voitte vain arvata, kuinka pidin, olenhan Kyrö fani.

Mutta huumorin lisäksi olin aistivinani vahvaa yhteiskuntakritiikkiä. Tottakai, onhan kirjassa vahvasti läsnä anarkia. Anarkiakin on tosin kuvattu lystikkäästi, mutta se on silti läsnä koko kirjan ajan.

En olisi välttämättä uskonut, että tulisin näin paljon ihastumaan keski-ikäisen miehen sielunmaiseman kuvaukseen, mutta kyllä viihdyin Niilon matkassa erittäin hyvin. Johtuisiko se sitten Ahtiaisen tavasta kirjoittaa, vai siitä, mihin kaikkeen Niilo parinsadan sivun aikana joutuukaan, mutta kyllä Jokakelin mies oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen!

P.S. Kuuntelen parhaillaan Arttu Wiskarin Sirpa kappaletta. Tykkään tästä kuin hullu puurosta, kuten myös Avaimet käteen sinkusta. Artun levy ilmestyy vajaan viikon kuluttua, ja ai että odotan sitä paljon! Lupaan kirjoittaa siitä blogiinikin jotakin. Wiskari on vain niin taitava sanankäyttäjä, että huimaa.