Tuija Lehtinen
335 s.
2014
Otava
Arvostelukappale
Minulle uusi Tuija Lehtinen on aina merkkitapaus. Onnekseni kyseessä on ihastuttavan tuottelias kirjailija - lieneekö tämä jo kolmas kirja tänä vuonna? Ainakin on ilmestynyt nuortenkirja Tyttö elää kesäänsä, sekä ehkä hieman vielä nuoremmille lukijoille tarkoitettu Saimi ja Selma kirjasarjan avaus. Muistelisin ainakin, että nuo kaikki ovat ilmestyneet tämän vuoden puolella. Saimi ja Selma on vielä minulta lukematta, mutta senkin aion käsiini kirjastosta joskus hankkia.
Mutta nyt tähän aikuistenpuolen uutuuteen.
Apteekkari Mona Meri on palannut Suomeen Berliinistä, missä asui muusikkomiehensä kanssa. Pariskunta on kokenut katkerankitkerän eron, ja Monan sydän on hieman säröillä. Mona on siis pakannut laukkunsa, muuttanut suomalaiseen pikkukaupunkiin, Armo-enon tarjoamaan asuntoon Kivitaloon. Kivitalossa asuu liuta sukulaisia, jotka ovat enemmän kuin vähän kiinnostuneita Monan asioista.
Työpaikka Monalle löytyy enon apteekista, jossa löytyy työntekijöitä ja asiakkaita joka lähtöön. Vähän jokaisella tuntuu olevan halua naittaa Monaa milloin kellekin, mutta Mona on päättänyt ottaa aikaa toipumiseen. Silti, Monaa alkaa kiehtoa salaperäinen radioääni, ja myös mysteerimies, joka lähettelee hänelle samppanjaa...
Minä alan pikkuhiljaa uskoa, että tämä kirjailija ei voi epäonnistua, ei varsinkaan näissä aikuisten viihdekirjoissa. Nuortenkirjat voivat olla aiheesta, joka ei välttämättä itselle kolahda, niin kuin vaikkapa Mopo, mutta nämä viihdekirjat kolahtavat minulle lähes poikkeuksetta kovaa. Nytkin viihdyin tämän pari päivää kirjan parissa kuin naulittu, oli aina ilo löytää pieni hetki (tai usein hieman pidempi aika) jolloin tarttua kirjaan ja antaa sen viedä maailmaansa.
Ja se, mikä teki tästäkin kirjasta jälleen pikkuisen hauskemman, oli se, että mukana oli hahmoja vanhoista kirjoista. Oli nimittäin Rafaelin enkelit ja Mikaelan enkelit kirjoista tutut iskelmätähti Lilian King, sekä samettinen radioääni Ami. Heistäkin valottui aivan uusia puolia.
Tuija Lehtinen osaa kirjoittaa hyväntuulista, hyvän mielen kirjallisuutta. Kuitenkin mukana on aina kiinnostavia ihmissuhdesotkuja, joiden selvittelemisessä lukijakin saa hieman vaivata päätäni. Vähän niin kuin dekkarissakin! Minä selvitin yhden sotkun tässäkin kirjassa ennen kuin se kirjan sivuilla paljastui, ja olin kovin tyytyväinen itseeni.
Ei kritisoitavaa. En jaksa alkaa pahemmin kaivella mielestäni huonoja puolia, koska sellaisia ei yksinkertaisesti tullut mieleeni lukiessani kirjaa. Pelkkää hyvää sanottavaa tästä teoksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!