Varoitus! Tässä Kirjamessu bloggauksessa toistuu monta kertaa sana ihana!

Nyt ne on eletty. Helsingin kirjamessut. Paluu arkeen tapahtuu pikku hiljaa, joskin vielä eilenkin illalla mennessäni nukkumaan pääni oli aivan täynnä messutapahtumia ja kohtaamisia. Sama saattaa tapahtua vielä useammankin kerran lähipäivinä.

Mitä kaikkea mahtui minun kahteen messupäivääni?

Kirjailijakohtaamisia. Hyviä keskusteluja. Ihania bloggariystäviä, uusia ja vanhoja. Kirjaostoksia. Ihania hetkiä.

Matkani kohti Helsinkiä alkoi siis perjantaina kahdentoista aikaan. Oli ilo päästä lumisesta Joensuusta kohti etelää, jossa ei onneksi lunta ollut. Pidän junamatkustamisesta, ja onneksi mukanani oli hyvä kirja, nimittäin Siri Kolun ihana IP - Ihmisen puolella. Sen, ja messulehden kanssa vietin junamatkaani.

Helsingin rautatieasemalta matka jatkui matkaseuralaiseni, äitini, kanssa kohti Alppilaa, tätini kotia. Siellä meitä odottivat hyvät tuoksut, ja ihana illallinen olikin valmiina. Vaikka olimme natustelleet junassa eväitä, niin suolainen piirakka ja ihana raikas salaatti maistuivat hyvin. Illan keskustelut tietenkin risteilivät paljon kirjallisuudessa, ja suosittelinkin erittäin lämpimästi Anni Kytömäen Kultarintaa niin äidilleni kuin tädillenikin, kun siitä tuli puhetta.

Tätini asuu kahdeksannessa kerroksessa, ja parvekkeella oli ihanaa käydä tupakalla ja katsella näkymää Helsingin. Päivitinkin Facebookiin "Helsinki, kuinka sinua rakastankaan." Tähän eräs nimeltä mainitsematon kirjailijaherra kommentoi "Get a room, you two". Meillä oli, onneksi! Sinne minä ajoissa illalla painelinkin, lepäämään messupäivää varten.

Lauantaina täytyikin herätä ajoissa, sillä lähtö kohti Messukeskusta oli jo ennen yhdeksää. Tammi ja WSOY järjestivät puoli kymmeneltä bloggareille brunssin, johon oli koottu haastateltaviksi upeita kotimaisia kirjailijoita, ja olipa siellä ulkomaalaisiakin paikalla! Ja olihan se ihanaa aloittaa messupäivä tapaamalla iso joukko bloggareita samassa huoneessa.

Paikalla oli kirjailijoista Sinikka Nopola, Riina Katajavuori, Maritta Lintunen, Jari Järvelä, Kim Leine ja Paul Giordano. Järvelän, Katajavuoren ja Lintusen uutuusromaanit olinkin lukenut, ja kovasti ihastunut jokaiseen. Haastattelijana toimi ihastuttava Ella Kanninen, joka suoriutui tästä tehtävästä erittäin hyvin, ja oli tutustunut kirjoihin kiitettävästi. Valitettavasti Rakkaudesta kirjoihin blogin Annikan ja minun piti lähteä aikaisemmin, koska Boknäsin blogipiste odotti, ja meidän päivystysvuoromme oli alkamassa.

Boknäsin bloggaripiste oli hurmaava. Olin nähnyt siitä untakin, jossa oli punaiset sohvat ja kahvikone. Ihan tällaista ei kuitenkaan ollut, mutta oli ihanan pehmeä sohva kuitenkin! Meidän päivystysvuoromme aikana, kello 11-13, paikalla ei käynyt kovinkaan montaa uteliasta ihmistä, taisin vain parille ihmiselle jakaa kirjavinkkejä, mutta bloggareita oli paikalla senkin edestä. Oli ihana tavata netistä tuttuja ihmisiä, saada heille kasvot, äänet, ja kaikki. Ihanaa!

Tuohon mahtui yksi special juttu! Yhtäkkiä kuulen äänen, "Krista, ihanaa tavata sinut livenä!" Ja näen vaaleatukkaisen naisen pinkeissä vaatteissa. Se ei voi olla kukaan muu kuin chick lit kirjailija Laura Paloheimo. Ja olin aivan oikeassa. Laura oli juuri sellainen kuin ajattelinkin livenä, energinen, iloinen, ja niin ihana. Juttelimme hetken, ja sain halata häntä. Voi että. <3

Päivystyksen jälkeen suhailimme pitkin käytäviä, ja pitihän sitä paheellisten tyttöjen tupakkapaikallakin pistäytyä. Onneksi pistäydyimme! Annika nykäisi minua hihasta ulkona, ja sanoi "Erik Axl Sund!" Ja siinähän he olivat! Kaikessa tummuudessaan, aah, rokkaritytön sydän sykähtää vieläkin! Pakkohan sitä oli mennä jututtamaan. Kielimuuri ei ollut esteenä, kun oli kyse fanituksesta. Toistelimme kuinka paljon rakastammekaan kirjoja, ja saimme kuulla että seuraava kirja käsittelee black metallia ja itsemurhia. Piristävää luettavaa tulossa siis jälleen kerran! Olimme jotenkin niin shokissa ja häkellyksissä, ettemme tajunneet edes kuvaa ottaa.

Sen jälkeen pitikin suoriutua Gummeruksen pisteelle, sillä olin järjestänyt meille bloggareille mahdollisuuden tavata Ihmepojan kirjoittanutta Elias Koskimiestä. Minähän kirjoitin Ihmepojasta tänä syksynä otsikolla "Onko tässä syksyn paras kirja?", joten on ehkä sanomattakin selvää, että olin innoissani. Ja voi että, Elias oli hurmaava! Aivan mahtava persoona! Hän kertoi paljon Ihmepojan taustoista, ja siitä miten hänestä on tullut kirjailija. Hän antoi myös kannustusta meille, jotka kirjoittavat, ja siihen, jos joskus haluaa julkaista. Kehotuksena oli: kirjoita, kirjoita, kirjoita. Älä lopeta! Saimmepa myös vinkkiä seuraavasta kirjasta, mutta se on vielä hyssst!

Elias ja fanityttö

Sen jälkeen piti taas kerran rientää tupakalle. Ja mitäs siellä nyt olikaan! Pitkätukka jälleen kerran, ja Annika supatti minulle "Onko tuossa Sami Lopakka?" Minä tirkistelin lappua, mutta en nähnyt sitä, ja epäilin siis hieman että onkohan. No, Annika kysyi, ja sai vastaukseksi "Häpeäkseni joudun tunnustamaan olevani". Aaaah! Minä luin Marraksen vuoden alussa sen ilmestyessä, ja voi miten tuohon kirjaan rakastuinkaan. Itkin ja nauroin sen kanssa, sen mustalle huumorille ja angstille. Oli ihanaa päästä juttelemaan Lopakan kanssa, ja se oli niin paljon helpompaa, kun sai suomeksi puhua. Lopakka oli käynyt lukemass meidän kummankin bloggaukset, ja kieltämättä siitä tuli mukava olo. Päädyimmepä vielä Lopakan kansssa messujen yläkerrassa sijaitsevaan baariinkin! Ihana, ihana, ihana mies, melkein rakastuin!

Eikö muka ole komea?!?

Loppupäivä taisikin mennä haahuillessa ympäri messualuetta, ja istuskellessa bloggaripisteellä. Lauantain jälkeen olin hyvin väsynyt ja onnellinen, ja kun olin Alppilassa sijaitsevassa Weeruskassa saanut pizzan syötyä, meinasin nukahtaa pystyyn! Heti Putouksen jälkeen uni jo tulikin.

Sunnuntain messupäiväni olikin lyhyempi. Menimme toki heti kymmenen akoihin Messukeskukselle, tälläkertaa matkatavaroiden kanssa, sillä suuntasimme sieltä suoraan Pasilaan junalle. Minulla oli yksi suunnitelma sunnuntaille: kirjaostokset! Rahaa oli säästetty ja saatu lahjuksina, joten oli varaa ostella.

Kiertelin välillä ympäri messualuetta ostamassa milloin miltäkin kustantamolta kirjoja, ja välillä istahdin bloggaripisteelle huokaisemaan ja juttelemaan. Lauantaina iltapäivällä sain muuten vinkata useampaankin kertaan kirjoja, ja se oli todella mukavaa. Kiitos kaikille ihmisille jotka tulitte pisteelle! Ja kiitos kirjailijoille jotka tulitte esittäytymään, teitäkin siinä kävi.

Mikä oli saalis? 22 kirjaa! Siinä on mukana Annikan kanssa vaihdetut neljä kirjaa, sekä muutama arvostelukappale, joita onnistuin saamaan, mutta suurimman osan ostin ihan itse. Ja niin, kannoinkin tietenkin. Huomioitavaa oli myös se, ettei WSOY:n paperikassi oikeasti ole kestävää materiaalia, vaan kirjani levähtivät keskelle messuhallia. Tsot tsot.

Siinä kirjapinoni.

Mutta ehdottomasti yksi ihanimmista viikonlopuista ikinä. Kiitän ja kumarran ihania kirjailijoita, jotka juttelivat ja halasivat, ja ennenkaikkea kiitän ihania bloggarikollegoitani, joita mahtavampia ihmisiä ei voi olla olemassa! Olette ihania, älykkäitä, ja kertakaikkiaan mahtavia ihmisiä! Tykkään teistä!