maanantai 27. lokakuuta 2014

Varoitus! Tässä Kirjamessu bloggauksessa toistuu monta kertaa sana ihana!

Nyt ne on eletty. Helsingin kirjamessut. Paluu arkeen tapahtuu pikku hiljaa, joskin vielä eilenkin illalla mennessäni nukkumaan pääni oli aivan täynnä messutapahtumia ja kohtaamisia. Sama saattaa tapahtua vielä useammankin kerran lähipäivinä.

Mitä kaikkea mahtui minun kahteen messupäivääni?

Kirjailijakohtaamisia. Hyviä keskusteluja. Ihania bloggariystäviä, uusia ja vanhoja. Kirjaostoksia. Ihania hetkiä.






Matkani kohti Helsinkiä alkoi siis perjantaina kahdentoista aikaan. Oli ilo päästä lumisesta Joensuusta kohti etelää, jossa ei onneksi lunta ollut. Pidän junamatkustamisesta, ja onneksi mukanani oli hyvä kirja, nimittäin Siri Kolun ihana IP - Ihmisen puolella. Sen, ja messulehden kanssa vietin junamatkaani.

Helsingin rautatieasemalta matka jatkui matkaseuralaiseni, äitini, kanssa kohti Alppilaa, tätini kotia. Siellä meitä odottivat hyvät tuoksut, ja ihana illallinen olikin valmiina. Vaikka olimme natustelleet junassa eväitä, niin suolainen piirakka ja ihana raikas salaatti maistuivat hyvin. Illan keskustelut tietenkin risteilivät paljon kirjallisuudessa, ja suosittelinkin erittäin lämpimästi Anni Kytömäen Kultarintaa niin äidilleni kuin tädillenikin, kun siitä tuli puhetta.

Tätini asuu kahdeksannessa kerroksessa, ja parvekkeella oli ihanaa käydä tupakalla ja katsella näkymää Helsingin. Päivitinkin Facebookiin "Helsinki, kuinka sinua rakastankaan." Tähän eräs nimeltä mainitsematon kirjailijaherra kommentoi "Get a room, you two". Meillä oli, onneksi! Sinne minä ajoissa illalla painelinkin, lepäämään messupäivää varten.

Lauantaina täytyikin herätä ajoissa, sillä lähtö kohti Messukeskusta oli jo ennen yhdeksää. Tammi ja WSOY järjestivät puoli kymmeneltä bloggareille brunssin, johon oli koottu haastateltaviksi upeita kotimaisia kirjailijoita, ja olipa siellä ulkomaalaisiakin paikalla! Ja olihan se ihanaa aloittaa messupäivä tapaamalla iso joukko bloggareita samassa huoneessa.

Paikalla oli kirjailijoista Sinikka Nopola, Riina Katajavuori, Maritta Lintunen, Jari Järvelä, Kim Leine ja Paul Giordano. Järvelän, Katajavuoren ja Lintusen uutuusromaanit olinkin lukenut, ja kovasti ihastunut jokaiseen. Haastattelijana toimi ihastuttava Ella Kanninen, joka suoriutui tästä tehtävästä erittäin hyvin, ja oli tutustunut kirjoihin kiitettävästi. Valitettavasti Rakkaudesta kirjoihin blogin Annikan ja minun piti lähteä aikaisemmin, koska Boknäsin blogipiste odotti, ja meidän päivystysvuoromme oli alkamassa.

Boknäsin bloggaripiste oli hurmaava. Olin nähnyt siitä untakin, jossa oli punaiset sohvat ja kahvikone. Ihan tällaista ei kuitenkaan ollut, mutta oli ihanan pehmeä sohva kuitenkin! Meidän päivystysvuoromme aikana, kello 11-13, paikalla ei käynyt kovinkaan montaa uteliasta ihmistä, taisin vain parille ihmiselle jakaa kirjavinkkejä, mutta bloggareita oli paikalla senkin edestä. Oli ihana tavata netistä tuttuja ihmisiä, saada heille kasvot, äänet, ja kaikki. Ihanaa!

Tuohon mahtui yksi special juttu! Yhtäkkiä kuulen äänen, "Krista, ihanaa tavata sinut livenä!" Ja näen vaaleatukkaisen naisen pinkeissä vaatteissa. Se ei voi olla kukaan muu kuin chick lit kirjailija Laura Paloheimo. Ja olin aivan oikeassa. Laura oli juuri sellainen kuin ajattelinkin livenä, energinen, iloinen, ja niin ihana. Juttelimme hetken, ja sain halata häntä. Voi että. <3

Päivystyksen jälkeen suhailimme pitkin käytäviä, ja pitihän sitä paheellisten tyttöjen tupakkapaikallakin pistäytyä. Onneksi pistäydyimme! Annika nykäisi minua hihasta ulkona, ja sanoi "Erik Axl Sund!" Ja siinähän he olivat! Kaikessa tummuudessaan, aah, rokkaritytön sydän sykähtää vieläkin! Pakkohan sitä oli mennä jututtamaan. Kielimuuri ei ollut esteenä, kun oli kyse fanituksesta. Toistelimme kuinka paljon rakastammekaan kirjoja, ja saimme kuulla että seuraava kirja käsittelee black metallia ja itsemurhia. Piristävää luettavaa tulossa siis jälleen kerran! Olimme jotenkin niin shokissa ja häkellyksissä, ettemme tajunneet edes kuvaa ottaa.

Sen jälkeen pitikin suoriutua Gummeruksen pisteelle, sillä olin järjestänyt meille bloggareille mahdollisuuden tavata Ihmepojan kirjoittanutta Elias Koskimiestä. Minähän kirjoitin Ihmepojasta tänä syksynä otsikolla "Onko tässä syksyn paras kirja?", joten on ehkä sanomattakin selvää, että olin innoissani. Ja voi että, Elias oli hurmaava! Aivan mahtava persoona! Hän kertoi paljon Ihmepojan taustoista, ja siitä miten hänestä on tullut kirjailija. Hän antoi myös kannustusta meille, jotka kirjoittavat, ja siihen, jos joskus haluaa julkaista. Kehotuksena oli: kirjoita, kirjoita, kirjoita. Älä lopeta! Saimmepa myös vinkkiä seuraavasta kirjasta, mutta se on vielä hyssst!

Elias ja fanityttö

Sen jälkeen piti taas kerran rientää tupakalle. Ja mitäs siellä nyt olikaan! Pitkätukka jälleen kerran, ja Annika supatti minulle "Onko tuossa Sami Lopakka?" Minä tirkistelin lappua, mutta en nähnyt sitä, ja epäilin siis hieman että onkohan. No, Annika kysyi, ja sai vastaukseksi "Häpeäkseni joudun tunnustamaan olevani". Aaaah! Minä luin Marraksen vuoden alussa sen ilmestyessä, ja voi miten tuohon kirjaan rakastuinkaan. Itkin ja nauroin sen kanssa, sen mustalle huumorille ja angstille. Oli ihanaa päästä juttelemaan Lopakan kanssa, ja se oli niin paljon helpompaa, kun sai suomeksi puhua. Lopakka oli käynyt lukemass meidän kummankin bloggaukset, ja kieltämättä siitä tuli mukava olo. Päädyimmepä vielä Lopakan kansssa messujen yläkerrassa sijaitsevaan baariinkin! Ihana, ihana, ihana mies, melkein rakastuin!

Eikö muka ole komea?!?
Loppupäivä taisikin mennä haahuillessa ympäri messualuetta, ja istuskellessa bloggaripisteellä. Lauantain jälkeen olin hyvin väsynyt ja onnellinen, ja kun olin Alppilassa sijaitsevassa Weeruskassa saanut pizzan syötyä, meinasin nukahtaa pystyyn! Heti Putouksen jälkeen uni jo tulikin.

Sunnuntain messupäiväni olikin lyhyempi. Menimme toki heti kymmenen akoihin Messukeskukselle, tälläkertaa matkatavaroiden kanssa, sillä suuntasimme sieltä suoraan Pasilaan junalle. Minulla oli yksi suunnitelma sunnuntaille: kirjaostokset! Rahaa oli säästetty ja saatu lahjuksina, joten oli varaa ostella.

Kiertelin välillä ympäri messualuetta ostamassa milloin miltäkin kustantamolta kirjoja, ja välillä istahdin bloggaripisteelle huokaisemaan ja juttelemaan. Lauantaina iltapäivällä sain muuten vinkata useampaankin kertaan kirjoja, ja se oli todella mukavaa. Kiitos kaikille ihmisille jotka tulitte pisteelle! Ja kiitos kirjailijoille jotka tulitte esittäytymään, teitäkin siinä kävi.

Mikä oli saalis? 22 kirjaa! Siinä on mukana Annikan kanssa vaihdetut neljä kirjaa, sekä muutama arvostelukappale, joita onnistuin saamaan, mutta suurimman osan ostin ihan itse. Ja niin, kannoinkin tietenkin. Huomioitavaa oli myös se, ettei WSOY:n paperikassi oikeasti ole kestävää materiaalia, vaan kirjani levähtivät keskelle messuhallia. Tsot tsot.

Siinä kirjapinoni.
Mutta ehdottomasti yksi ihanimmista viikonlopuista ikinä. Kiitän ja kumarran ihania kirjailijoita, jotka juttelivat ja halasivat, ja ennenkaikkea kiitän ihania bloggarikollegoitani, joita mahtavampia ihmisiä ei voi olla olemassa! Olette ihania, älykkäitä, ja kertakaikkiaan mahtavia ihmisiä! Tykkään teistä!

29 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa aivan mahtavalta! Olen niin kateellinen. :) Ensi vuoden messuille on kyllä jotenkin päästävä, vaikka joutuisin nukkumaan katuojassa (:D), koska Helsingin messut kuulostavat vain niin ihanilta. Pakko ne on kokea ainakin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, olit meidän mielessämme monta kertaa! Kyllä, ensi vuonna sinunkin on pakko tulla, nuo messut on koettava. <3

      Poista
  2. Voihan Lopakka. *huokaus* Olisi sitten kuitenkin pitänyt vaan lempata isäntä ja lähteä teidän kanssa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, isäntä olis pitänyt vaan heittää johonkin nurkkaan säilöön, ja lähteä meidän mukaan paheen poluille ja tupakkapaikalle. Siellä ne komeat miehet näköjään majailivat. ;)

      Poista
  3. Upea kokemus tosiaan ja toivottavasti ensi vuonnakin pääsen. Sitten pitää kyllä varata useampi päivä, tuntui että yksi oli ihan liian vähän, kun nähtävää ja koettavaa oli niin paljon. Oli tosi mukava viimein nähdä myös livenä. :)

    Oi joi, Sami Lopakka! <3 Mie vaan kaukaa ihailin miestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä upea kokemus! Ja ihanaa että tapasimme, vaikka piti molempien täältä matkustaa Helsinkiin asti sitä varten :D

      Niin, Sami Lopakka. En ole vieläkään täysin toipunut. <3

      Poista
  4. Tämähän oli ihan K-18-blogipostaus :) Älä aloita tupakointia, VAIKKA sen varjolla pääsisi tapaamaan kirjailijoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on tällaista aikuisille suunnattua materiaalia. :D

      Poista
  5. Voihan tupakkapaikan ovella hengata muutenkin ja napata kirjailijat siitä kiinni... Oli kyllä kiva tavata taas. Törmäillään toistekin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo Minna! Että olisi kaikkien kannattanut viettää messut tupakkapaikalla. :D Oli kivaa nähdä, yritän joskus matkustaa Helsinkiin niin, että osuisin bloggaritapaamiseen. :)

      Poista
  6. Sullakin on ollut kiva messuviikonloppu niinkuin mullakin! Taisin nähdä sut vilaukselta, mutta se oli sellaiseen ajankohtaan, etten ehtinyt jäädä juttelemaan. Toivottavasti ehditään jutella ensi vuonna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Ellen, mietinkin sunnuntaina että olisi niin kiva suhun törmätä. :) Toivottavasti ehditään ensi vuonna tapaamaan!

      Poista
  7. Minun bloggarihetkeni jäivät kovin vaatimattomiksi, mutta oli kiva tavata edes ohimennen! Ja se sohva, sohva oli hieno asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva tavata edes pikaisesti! Sohva oli kyllä ihan parasta. Se oli pehmeä! :)

      Poista
  8. Voi miten suloinen messukatsaus! Ihanaa, että teillä oli kivaa! <3

    VastaaPoista
  9. Tshih, mulla on melkeen samanlainen kuva... Ihanaa oli <3

    VastaaPoista
  10. IHANAA! Sanotaan se nyt vielä kommenteissakin. Oli kiva tavata sut. IHANA kirjoitus täynnä rakkautta kirjallisuutta ja sen tekijöitä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaan se tosiaan vielä kerran, oli IHANAA! Oli tosi kiva tavata ja vähän höpistä. :) Hyvä kun rakkauteni kirjallisuutta, kirjailijoita ja ihania bloggareita kohtaan tavoitti sinutkin. <3

      Poista
  11. Ihanaa, että sinulla oli ihanaa, mutta nyyyh. että nyt ei tavattu. En tajua, miten kaksi päivää saattoi olla niin kiireistä ja mehän olimme Hesassa kolme vrk, joten nukuin tuskin lainkaan;)

    Ihanaa, että on kirjoja, sillä ilman niitä elämä ei olisi yhtään ihanaa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena! Mietimme Annikan kanssa monta kertaa, että missähän se Leena huitelee. Mutta messualue on niin suuri, ettei näköjään välttämättä kohtaa vaikka useammankin päivän liikkuu samoissa tiloissa. Harmi, mutta ensi vuonna vaikka sovimme tapaamisen! <3

      Ihanaa että on kirjoja. Todella ihanaa. <3

      Poista
  12. Haa, minunkin tätini asuu Alppilassa, Lintsi näkyy parvekkeelle :-)
    Messuista en vielä ole syttynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, sama juttu, kattojen yli näkyy lintsi! Eli samoilla suunnilla!

      Onneksi kirjallisuutta voi harrastaa ja rakastaa ilman messuiluakin. <3

      Poista
  13. Siis ensi vuonna on pakko päästä mukaan itsekin! Kuulostaa, heh, ihanalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, joo, ensi vuonna mukaan ehdottomasti! Se oli, joo, ihanaa! <3

      Poista
  14. Voih, mä oon niiiiiin kade! Mä olin vaan töissä koko viikonlopun, mutta ens vuonna on ihan ihan pakko päästä messuille! Eniten mua harmittaa että olisi ollut loistava tilaisuus yhdistää kaksi ihanaa asiaa: sut ja kirjat .

    VastaaPoista
  15. Voi jee, miten ihastuttava ja eloisa raportti! Paljon saitte kyllä bongailtua kirjailijoita. Kannattaa siis hengailla tupakkapaikalla ja baarissa :P

    VastaaPoista
  16. Olipa kiva lukea messutunnelmiasi :) Kyllä minäkin vielä jonakin vuonna tulen paikan päälle!

    Miten mahtavaa, että tapasit Lopakan! Minä tapasin hänet huhtikuussa Oulun kaupunginkirjaston Pohjoista kirjallisuutta -illassa, olin erittäin täpinöissäni enkä ollut saada järkevää sanottavaa suustani kun hain signeerauksen aarteeseeni eli Marras-kirjaan :D En tainnut edes tajuta esitellä itseäni kirjabloggariksi, sopersin vain kuinka ihana Marras on ja kehaisin samalla myös edesmennyttä Sentencediä. Ehkä minä vielä joskus opin kohtaamaan kirjailijan tilanteen vaatimalla arvokkuudella, tai edes järkevyydellä ;)

    Melkoinen kirjasaalis!

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!