keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Tärkeä kirja koulukiusaamisesta.

Arvet 
Henry Aho
302 s. 
2015
Reuna kustannus









Arvostelukappale



Taas tuntuu, että kevään mittaan saatan sanoa useistakin kirjoista "tässä on kirja jota olen odottanut hurjasti", mutta se on vain totta. Tänä keväänä ilmestyy paljon hienoja kirjoja. Henry Ahon Arvet on yksi niistä.

Kun kirjan saa käsiinsä, kiinnittää huomiota ensimmäiseksi takakannessa olevaan kirjeeseen. Se on itsemurhakirje nuorelta. Mutta kuka on tämä nuori?

Onko se Laila, joka on muuttanut Vaasasta Teuvalle, ja joutuu eksoottisen ulkonäkönsä vuoksi koulukiusatuksi. Vai onko se älykäs, mutta hieman naiivi Milla, jota lievän ylipainonsa takia pilkataan suklaapossuksi? Vai onko se sittenkin Jarkko, joka on päättänyt selvitä yhdeksännen luokan vaikka päällään seisten, vaikka koulukiusaus onkin hermoja repivää? Henry Aho antaa kirjassaan äänen myös Tomille, kiusaajalle, joka tulee vaikeista oloista.

Tutustuin Henry Ahoon kirjailijana hänen lastenkirjansa Salaperäisten minivampyyrien joulun kautta, jonka sain kirjailijalta itseltään Kirjamessuilla. Pidin kirjasta kovasti, ja kirjailija alkoi kiinnostaa minua entistä enemmän, kun huomasin että hei, hänhän kirjoittaakin monenlaisia teoksia. Olen lukenut myös hänen ja toisen kirjailijan kauhunovellikokoelman, johon myöskin tykästyin. Arpiin olisin tarttunut kyllä, vaikken olisi kirjailijasta tiennytkään, sillä aihe on tärkeä minulle, ja monelle muullekin. Nuorelle ja vanhemmalle.

Olen avautunut ennenkin blogissani, joten miksen nytkin. Minulla on koulukiusaus tausta. Ala-asteen viidennelle luokalle saakka kaikki meni hyvin, ja olin onnellinen. Sitten porukkamme hajosi, ja minä olin se, joka kärsi siitä. En joutunut ala- enkä yläasteen aikana ikinä fyysisen kiusaamisen kohteeksi, mutta henkisen sitäkin enemmän. Minua haukuttiin ja syrjittiin, ja varsinkin ala-asteella koulunkäynti oli todella vaikeaa, vaihdoin kuudennella luokalla kouluakin. Ylä-asteella olin vahvempi, koska minulla oli paras ystävä, vaikkakin kaukana, joten kestin huudot paremmin. Mutta tottakai se satuttaa silti. Kun menin ammattikouluun, en tuntenut sieltä ketään, joten kaikki muuttui. Onneksi. Siellä ei kiusattu, ketään.

Mutta takaisin kirjaan; Henry Aho on taitava kirjailija. Olen nyt lukenut häneltä kolme täysin erilaista kirjaa, ja olen pitänyt kaikista. Hän on onnistunut niin lastenkirjassa, kauhussa, kuin vaikeassa nuortenromaanissakin. Onnittelut kirjailijalle siitä!

Erityisesti kuitenkin pidin tästä Arvet kirjasta. Koska tämä on tärkeä aihe, on tärkeää että tästä kirjoitetaan hyvin. Ja Aho on todella päässyt nuoren kiusatun (ja kiusaajan) pään sisälle. Aho on käyttänyt kirjassaan Teuvan lukion oppilaiden nimettöminä kirjoitettuja palautteita koulukiusaamisesta, joten dokumentaarista taustaakin kirjalla on, vaikka se muuten onkin täysin fiktiivinen teos.

En väitä, että Arvet olisi helppoa luettavaa. Siinä käsitellään montaa vaikeaa aihetta - syömishäiriötä, viiltelyä, jatkuvaa pelkoa, alkoholismia - ja tietenkin kiusaamista. Kun omaa itse vaikean taustan, ei kirjan lukeminenkaan ole helppoa. Täytyy tunnustaa, että kirjan lopussa itkin. Paljon. Mutta ei, se ei ole paha asia. Se on merkki siitä, että kirjailija on päässyt syvälle. Ja Henry Aho pääsi.

Toivon, että etenkin nuoret lukisivat tätä kirjaa. Etenkin sellaiset nuoret, jotka kamppailevat kiusaamisen kourissa. Jospa tämä auttaisi, antaisi toivetta siitä, että asiat voivat vielä muuttua paremmiksi. Että jossain näkyy toivoa. Sillä vaikka takakansi ei toiveita anna, niin sitä on silti. Uskokaa!

Lukekaa tämä. Lukekaa. Nuoret ja aikuiset. Tämä on hieno.

P.S. Reuna Kustantamon sivuilla erheellisesti sanotaan, että kirja tulee myyntiin vasta maaliskuussa. Sitä saa jo nyt!

16 kommenttia:

  1. Tärkeä aihe! Koulukiusaamisen arvet eivät häviä oikeastaan koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Ruma Elsa. Vaikka koenkin, että olen ns. "selvinnyt", niin arvet eivät ole oikeastaan nytkään, yli kymmenen vuoden päästä, hävinneet, vaan tulevat toisinaan uniini. Ja miten pahoja ongelmia se aikanaan aiheuttikaan. :/

      Poista
  2. Minulla on vähän ennakkoluuloja kiusaamisromaaneja kohtaan, sillä olen lukenut muutaman huonon sellaisen. Koulussakin joka tuutista toitotetaan 'älä kiusaa' -asiaa. En sano, etteikö se olisi tärkeä asia, se on todella tärkeä. Voisin vaikka hoitaa taas ennakkoluulojani lukemalla tämän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellen, minusta on vain hyvä että kiusaamisesta kirjoitetaan, ja puhutaan. Minun kouluaikanani varsinkaan henkiseen kiusaamiseen ei puututtu oikeastaan ollenkaan, ja se oli aika kamalaa. Olen todella onnellinen jos sellaiseenkin puututaan nykyään enemmän, ja kiusaamista saataisiin edes vähän karsittua. Jokainen joka välttyy kiusaamiselta, on onnellinen, olen sitä mieltä.

      Poista
  3. Tämä tosiaan kiinnostaa kovasti niin kuin Fb:ssäkin jo sanoin. Täytyy vain varata kirjalle sellainen hetki, että näin rankan kirjan kestää.

    Muistan, miten eräässä kirjassa (hyvin sivuhuomautuksena ja kyseessä oli siis kaunokirjallinen teos) mainittiin jotakin siitä, miten yksi kirjan henkilöistä ei tullut vakavasti kiusatuksi, koska häntä ei kiusattu ikinä fyysisesti. Ihan ehkä muutamaa pienempää episodia lukuunottamatta minua ei ole kiusattu fyysisesti, mutta se henkinen väkivalta ja joukon ulkopuolelle jättäminen oli todella kuluttavaa. Fyysinen kiusaaminen on ehkä näkyvämpää, mutta henkinenkin on todella pahaa ja jättää todella pahat arvet jälkeensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät tälle, tosiaan aika rankalle, kirjalle sopivan hetken, Annami. <3

      Kuten Ellenillekin tuossa kirjoitin, ja sinullekin aiemmin, niin on kamalaa miten ainakaan ennen ei tosiaan puututtu henkiseen kiusaamiseen. Toivottavasti tämä asia olisi muuttunut nykyisin, toivon todella niin. Henkinen väkivalta on joskus pahempaa.

      Poista
  4. Tärkeä aihe ja hyvä bloggaus.

    VastaaPoista
  5. Täytyy yrittää etsiä tuo kirja pian!
    Tuli mieleen, että yläkoululaisten äidinkielen opettajat valitsevat oppilaille kirjoja ns. "pakolliseksi" luettavaksi. Tämän tyylinen kirja olisi varmasti oiva valinta (tietysti uutuuskirjaa ei ole kouluissa saatavilla, mutta ymmärrät mitä tarkoitan). Luulisin, että siitä saisi paljon ajateltavaa sekä kiusattavat, että kiusaajat. Eli kun saan kirjan käsiinä ja jos se on mielestäni ok, niin vinkkaan itse oman teinini opelle. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati!

      Vaikka kirja onkin kirjoitettu todellakin nuorten äänellä, eikä heidän ääntään ole kaunisteltu, niin tämä olisi silti todella hyvää lukemista kouluihin. Ehkä juuri se, ettei kirjan kieltä ole kaunisteltu, saisi heidätkin, jotka eivät juuri lue, lukemaan tämän kirjan. Kiusattavat saattaisivat saada tästä toivoa, ja kiusaajat taas... jospa tämä saisi edes jotkut lopettamaan.

      Vinkkaa ihmeessä, olisi hienoa!

      Poista
  6. Kiitoksia kovasti hienosta blogitekstistä :) Hiljaiseksi vetää näin niin kuin kirjailijan ominaisuudessa ja me pohjalaisethan emme kestä kehumista :) Tuli tuosta ylemmästä mieleen, että me tehtiin tästä kirjasta tarkoituksella pokkarikokoisen juurikin siitä syystä, että saatiin hinta mahdollisimman alas. Että olisi kouluillakin varaa hankkia, vaikka huonot ajat onkin. Vielä kerran kiitos Kristalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kirjailija. <3

      Tämä tosiaan on aika edullinen kirja, että jospa edes jossain koulussa olisi varaa hankkia hyvää luettavaa. :)

      Poista
  7. Kiitos Krista jälleen tärkeästä postauksesta. Lukulistalle menee ehdottomasti (itsekin kiusaamista kokenut ja ryhmän ulkopuolelle jääminen on jättänyt varmasti ikuisesti pysyvät arvet).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Pihi nainen, sinäkin, vaikka olet niin ihana. :/

      Kiusattuja löytyy minun ystävä ja tuttavapiiristäni ihan hirveästi. Ihan luvattoman paljon, enkä vain pysty ymmärtämään sitä. :'(

      Poista
  8. Vois lukea, koska itse pääsin tilittämään aineistoa kirjaan!

    VastaaPoista
  9. Itsekkin olen lukenut samaisen kirjan jo kahteen kertaan ja teen nyt siitä lukupäiväkirjaa koulua varten eli luen sitä jo kolmatta kertaa ja mielestäni kirja on ihana koska se kertoo vahvasti miltä kiusatusta voi tuntua:) minua on itsekin kiusattu joten voin samaistua yhteen nuoreen kirjasta

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!