perjantai 7. elokuuta 2015

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Ada Gootti ja hiiren haamu
Chris Riddel
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
219 s. 
2015
Gummerus








Lainattu kirjastosta


Ada Gootti ja hiiren haamu herätti heti kiinnostuksen kun huomasin tällaisen lastenkirjan tulleen markkinoille. Lasten- ja nuortenkirjoja on helppo saada käsiinsä Joensuun kirjastosta, ja tämäkin tuli varauksen kautta minulle todella pian.

Ada Gootti on kuuluisan runoilijan lordi Gootin ainoa lapsi. Heidän kotinsa on Kalmatollon kartano, jossa asuu heidän (ja haamujen) lisäksi liuta palveluskuntaa. Adalla ei ole yhtään ystävää, mutta tilanne muuttuu eräänä yönä kun hän tutustuu hiiren haamuun nimeltä Ishmael. Hän saa kuulla salaisesta Ullakkokerhosta, jonka kanssa hän alkaa selvittää mitä Kalmatollossa oikein tapahtuu.

Ada Gootti ja hiiren haamu hurmasi minut jo ulkonäöllään. Se on todella kaunis kirja, jonka sivujen reunat ovat violetit, ja jonka kannetkin jo hurmaavat tällaisen entisen gootin kuin minä. Kuvitus on samaa tyyliä kuin kannetkin: aivan mahtavaa työtä. Yritin selailla kirjan alkulehtiä, mutten löytänyt mistään kuka kirjan on kuvittanut. Olisiko työn tehnyt kirjan kirjoittaja, Chris Riddell? Joka tapauksessa: kirjan kansien sisälläkin kuvitus on todella hienoa.

Ada Gootti  hurmasi minut, vaikka olen kaukana lastenkirja iästä. Se oli paras lastenkirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan, sillä mukana oli hienon kuvituksen lisäksi tarina, jossa oli seikkailua ja hyvää mieltä. Enpä tiedä olisinko näin syttynyt kirjalle, jos taustallani ei olisi goottimenneisyyttä, mutta uskallan suositella tätä silti lukijoille, jotka ovat, tai ovat joskus olleet, taipuvaisia tummiin sävyihin.

Suomennoksen kirjaan on tehnyt Jaana Kapari-Jatta, joka on monille lukijoille tuttu Harry Pottereista, mutta minulle Kapari-Jatta on enemmän tuttu esimerkiksi David Walliamsin lastenkirjoista. Minulta löytyy omat suosikkini kääntäjille aikuisten kirjallisuudessa, mutta myös lastenkirjoissa. On yksi ylitse muiden, ja se on juuri Kapari-Jatta. Tässäkin kirjassa hän on tehnyt huikean hienon käännöstyön, joka on mielikuvituksen juhlaa. Kalmatollon kartanossa riittää erikoisia ruokia ja paikkoja, ja niillä kaikilla on mahtavat nimet. En voi kuin ihailla!

Ada Gootti on ehkä suunnattu alakoulu ikäisille lukijoille, sen päättelisin isosta ja väljästä fonttikoosta. Mutta uskon, että myös yläaste ikäiset, tummaan taipuvaiset nuoret tästä varmasti pitävät, kuten vanhemmatkin lukijat joilla löytyy lapsenmieltä. Jos oikein käsitin, Ada Gootti ja hiiren haamu on sarjan aloitus, joten jään odottamaan innokkaana jatkoa.

Siis, lapset, nuoret ja lapsenmieliset: hyvällä mielikuvituksella ja käännöksellä varustettu lastenkirja, olkaa hyvä!

6 kommenttia:

  1. Meillä on tämä lainassa kirjastosta, mutta iltasaturintamalla on niin paljon ruuhkaa (mm. Harry Potter ja Feeniksin kilta vasta alkutekijöissään), että en tiedä ehditäänkö tähän asti lainausajan rajoissa. Ehkä luen itsekseni tai sitten palataan asiaan, kun taas ollaan iltalukemista vailla. :)

    Vai mitä mieltä olet, kiinnostaakohan tämä poikalukijoita/-kuulijoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, varmasti kiinnostaa poikiakin! Mukana on niin paljon seikkailuelementtejä, että kyllä tämän parissa pojatkin viihtyvät. Vaikka päähenkilö tyttö onkin :) Mutta jos ette ehdi lasten kanssa lukea, niin kannattaa lukea itsekseen, luulen että saattaisit tykätä :)

      Poista
  2. Tässä on minusta hyvä, vetävä kansi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, niin on! Tällaista entistä goottia kiinnosti heti :D

      Poista
  3. Kyllä kuvitus on Riddellin taituroimaa. Hauska luke, että pidit noin paljon Adan goottimaailmasta. Mietinkin, mitä "oikeat" (vaikkakin kohdallasi entinen) gootti on mieltä kirjan goottimaisuudesta, eli onko onnistunut. Uskon, että tämä kirja miellyttää myös poikia, varsinkin, jos Potteritkin jo kuuluvat lukemistoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, kyllä tosiaan pidin. Ja minusta goottimaisuus oli oikein onnistunutta, eli Riddell on onnistunut kuvituksessa ja tarinassa. Minusta tuntuu että hänelläkin on goottihenkeä ;)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!