Laura Lindstedt
435 s.
2015
Teos
Arvostelukappale
Laura Lindstedt ei suinkaan ole esikoiskirjailija, vaikka mielsinkin alussa Oneironin esikoisromaaniksi. Tämä johtui ainoastaan siitä, että hänen esikoisromaaninsa Sakset on mennyt minulta aivan ohitse, mutta Oneironin lukemisen jälkeen tuntuu, että siihenkin olisi aiheellista tutustua.
Oneironin aihe herättää kiinnostuksen: se kertoo seitsemästä naisesta, jotka ovat kuolemanjälkeisessä välitilassa. Jokainen naisista tulee erilaisesta elämäntilanteesta, jokainen on kuollut eri tavalla, jokainen tulee eri maasta ja kulttuurista. Kirja kertoo siitä, kuinka naisten ruumiit sammuvat vähitellen, kuinka he siirtyvät kokonaan pois maailmasta. Kirja kertoo myös tarinan siitä, mikä on kunkin naisen kohtaloksi koitunut.
Täytyy sanoa, etten ole koskaan lukenut mitään Oneironin kaltaista. Vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Kun luin kirjasta Teoksen katalogissa, en voinut vastustaa ajatusta tästä kirjasta, mutta kun aloitin sen, mietin että mitähän tästä tulee. Pidänkö vai en? Lindstedtin kieli on sekin ainutlaatuista, ja uskon että siitä pitää tai ei pidä. En pysty kuvittelemaan neutraalia suhtautumista.
Yhtäkkiä kirjaa lukiessani tapahtui kuitenkin jotain. Tapahtui niin sanottu koukuttuminen: huomasin ahmivani kirjaa, käänteleväni sivuja nopeammin, tajuavani mistä tässä oikein on kyse. Ihastuin! Lindstedtin kieli vaati ehkä minulta vähän tottumista, ja sitten sitä mentiinkin.
Jouduin jättämään kirjan kesken lukumaratonin ajaksi, koska halusin nauttia siitä täysillä maratonin ulkopuolella. Arvelen myös, että Oneiron ei ole mikään kovin nopealukuinen tai kevyt teos, joten se ei ehkä olisi parasta luettavaa maratonille. Kuitenkin, kun luin perjantain ja lauantain aikana muita kirjoja, se eli jossain mielessäni. Mitä lopussa käy? Miten naisten käy?
Lindstedtin kieli on rikasta ja täyteläistä. Vaikka hän kirjoittaa ajoittain rajustikin, ei kirjailija ole unohtanut huumorin pilkahdusta, jota tässä kirjassa tarvitaan. Kuitenkin, jos pidät realistisesta kerronnasta, ei Oneiron ole ehkä sinun kirjasi, sillä kirjassa on fantasiaelementtejä - mitä muuta voi kuvitella, kun puhutaan kuolemanjälkeisestä välitilasta?
Jos taas haluat sukeltaa realistisuuden rajoille, ja herkutella kauniilla kielellä, Oneiron kannattaa lukea.
Oi kuin ihanasti kirjoitat tuosta kirjasta. Arastelin kirjan aihetta, mutta pakkohan tuo on lukea.
VastaaPoistaVoi kiitos Ulla! Tämä tosiaan kannattaa lukea, jos ei fantasiaelementtejä säikähdä. :)
VastaaPoistaKrista, sain kirjan tänään. Luin kesällä hurjan monta dekkaria ja siis oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Oikeastaan karsastan oikein, oikein scifejä, mutta nyt syksyn lähestyessä olen kaivannut fantasiaa. Olen manannut, kun kaikki kivat ovat osia #2 tai #3. Jostain syystä blogini on kärsinyt fantasian puutteesta. Että fantasiaelementit ovat enemmän kuin toivottuja.
VastaaPoista