Lyhytarviot maratonilla luetuista kirjoista.

Virallinen lukumaraton päivä oli eilen, lauantaina, mutta maraton loppui minun osaltani jo eilen neljältä. Maraton oli mukava, vaikkakin perjantai oli omalta osaltani aika takkuamista, ja menin aikaisin nukkumaan. Lauantai sujui sitäkin paremmin, ja sain luettua yhteensä viisi kirjaa, pikkuista vaille tuhat sivua. Ja hyviä kirjoja! Koska osa kirjoista oli arvostelukappaleita, palaan niihin vielä näin lyhytarvioiden voimin.

Hausfrau - Kotona Sveitsissä
Liisa Helve-Sibaja
194 s. 
2015
Atena









Arvostelukappale


Syy siihen, miksi Hausfrau herätti kiinnostukseni, oli veikeä kansi. Nainen keitossa vaan on kiinnostuksen herättäjä, ja olihan tietenkin ajatus siitä, millaista kotiäidin elämä Sveitsissä on, myös kiinnostusta herättävä.

Hausfrau siis on blogiteksteistä ja kolumneista koottu kirja kotiäidin elämästä Sveitsissä. Se sopi todella hyvin maratonin aloituskirjaksi, sillä se oli kepeä, paikoin hauskakin, joten kirja eteni vauhdikkaasti eteen päin. Vaikkei Hausfrau herättänytkään suuria tunteita, sen lukeminen eteni joutuisasti, ja tosiaan - välillä ainakin hymyilytti runsaasti, jos nyt ei ihan naurattanut.

Aina on mukava oppia uutta vieraista kulttuureista, ja sitä minulle tämä kirja toi.

Tapperin kaksoset sotajalalla (keskenään)
Geoff Rodkey
Suomentanut Marja Helanen
223 s. 
2015
WSOY








Lainattu kirjastosta


Lukumaraton jatkui lastenkirjalla. Tarkoitus oli itse asiassa maratonin aikana lukea enemmänkin lastenkirjallisuutta, kuten tein kesän ensimmäisellä maratonilla, mutta jotenkin muut kirjat vetivät nyt enemmän puoleensa. Tapperin kaksosiin tutustuminen kuitenkin oli ihan mukavaa.

Tapperin kaksoset, Claudia ja Reese, ovat sodassa. Tai olivat. Claudian mielestä. Reesen mielestä se ei ollut mikään sota. Eikä siitä todellakaan olisi tarvinnut kirjoittaa kirjaa. Mutta Claudia halusi. Kumpi voitti? Ei taida olla selvillä.

Tästä kirjasta alkaa Tapperin kaksosista kertova kirjasarja. Nämä kaksi vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä, joilta ei sanominen lopu. Tietenkään en ole kirjan kohderyhmää, varmasti kirja sopii parhaiten alakoulu ikäisille tyypeille, ja tästä kirjasta varmasti tykkäävät pojatkin - on meno niin villiä välillä. Sitä paitsi kuvitusta on paljon, joten tämän kirjan kanssa ei tarvitse olla himolukija.

Huumoria riittää - myös sitä pieruhuumoria! Vaikka kirja ei ihan täysillä minuun kolahtanutkaan, en epäile yhtään etteikö tämä sopisi hyvin kohderyhmäikäisille lukijoille.

Kauheimmat runot
Antti Holma
192 s. 
2015
Otava










Arvostelukappale

Kauan odottamani Antti Holman runokirja Kauheimmat runot ilmestyi heinäkuussa. Tämä kirja on tosiaan sellainen, jota olen odottanut siitä asti kun sen katalogissa näin - Järjestäjään ihastuin kovasti, ja sen jälkeen olen ihastunut Holman persoonaan sketsiohjelmissa.

Kauheimmat runot tuo lukijan eteen neljä runoilijaa: Sirsi Sunnaksen, Reino Leinon, Karin Toisiks-Parasken ja Edith Sodermalmin. Nämä runoilijat ovat keskenään aivan erilaisia, ja kaikki... no huippuja! Lukekaa itse!

Eihän tätä voi nauramatta lukea. Varsinkin Sirsi Sunnaksen ja Reino Leinon runot naurattivat minua ihan hirvittävän paljon. Mutta voin vain sanoa: jos kaipaat runokirjaa, jota lukea runojen takia, älä osta Kauheimpia runoja. En nyt väitä, etteikö Holma osaisi runoja kirjoittaa, mutta ehkä näitä kannattaa kuitenkin lukea ennen kaikkea huumorin takia. Ja huumori, jolla nämä on kirjoitettu... tämä on sellaista huumoria, joka on tuttua Putouksesta ja Kingistä. Juuri sellaista huumoria, joka minuun kolahtaa. Ja varmasti aika moneen muuhun suomalaiseen.

Voi, Antti Holma kun olet ihana. Miten jaksan odottaa että showsi tulee telkkariin?

Verta lumella I
Jo Nesbo
Suomentanut Outi Menna
195 s. 
2015
Johnny Kniga








Arvostelukappale


Sanottakoon nyt aluksi, ettei Nesbo ole minulle ennestään tuttu. Harry Hole-sarjaa en ole lukenut, enkä muutenkaan Nesbon kirjoja. Tämäkin kirja on hyllyssä odotellut lukemista, sillä olen kirjaa vähän pelännyt. Facebookin Dekkariryhmässä tämän ovat monet teilanneet, ja ajattelin että jospa minäkään en pidä... Turhaan pelkäsin!

Verta lumella kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle. Se kertoo Olavista, joka järjestelee asioita heroiinikuningas Hoffmanille, ja asiat järjestyvät parhaiten kun tappaa hankalaksi käyneen ihmisen. Joku täytyisi tappaa, mutta mitä kun Olav haluaakin vain pelastaa tapettavat?

Olav oli ehdottomasti se asia, mihin Nesbo sai minut ihastumaan eniten. Hän on lukihäiriöinen mies, joka siitä huolimatta rakastaa lukemista ja tarinoita. Hänellä myös on hyvä sydän, ja se tulee ilmi kirjan varrella monestakin asiasta.

Kirjaa on moitiskeltu sen lyhyydestä, ja vaikka mistä muusta, mutta minä en löydä kovinkaan paljon moittimisen aihetta. Kirjan pituuskin selviää sillä, että jatko-osa ilmestyy tänä syksynä: en malta odottaa mitä tapahtuu! Toisaalta: jos olisin lukenut Harry Hole-sarjan, ja ihastunut sen perusteella Nesboon, voisi mieli piteeni tästäkin olla aivan toinen. Mutta mitä hetkiä minulla on Harry Holen kanssa vielä edessäni...

Ennen kuin kaikki muuttuu
Taina Latvala
190 s. 
2015
Otava









Arvostelukappale


Lukumaratonin päätti minun osaltani Taina Latvalan novellikokoelma Ennen kuin kaikki muuttuu. Tämä kirja on odottanut hyllyssäni jo jonkin aikaa, ihan siitä syystä, että omalla tavallani pelkään novelleja. En ole koskaan oikein oppinut niitä lukemaan, ihan siitä syystä, että minusta tuntuu että tarina loppuu vasta kun minä olen päässyt alkuun. Nyt kuitenkin maratonin puitteissa päätin kokeilla, miltä tämä kokoelma tuntuisi.

Latvalan novelleja onkin yllättävän helppo lukea. Ne kietoutuvat toisiinsa, sillä henkilöt ovat samoja monessa novellissa, ja siispä juoni kulkee koko kirjan läpi tavallaan yhtenäisenä. Yllätyin itsekin, miten tästä kirjasta pidin.

Löysin omat suosikkini tästä kokoelmasta, esimerkiksi kokoelman alkupuolella oleva Kilpikonnan äidi oli verraton kertomus, joka herätti heti kiinnostuksen Latvalan tapaan kertoa.

Vieläkään minusta ei novellifania tullut, mutta tämän kokoelman myötä uskallan ehkä taas lähiaikoina napata kirjastosta mukaan novelleja.