Paula Hawkins
Suomentanut Oona Timonen
382 s.
2015
Otava
Ennakkokappale
Sain kunnian lukea Nainen junassa trillerin ennakkoon. Tämä oli enemmän kuin mukavaa, sillä Paula Hawkinsin paljon puhetta maailmalla herättänyt kirja kiinnosti minua jo katalogissa kovasti, ja olikin suuri ilo kun postiluukusta kolahti ennakkokappale. Silti en voinut kuvitellakaan, miten hieno ja vaikuttava lukuelämys minulla olisi edessäni.
Kerrotaan Rachelista. Rachelista, jota elämä on kohdellut huonosti: hänen aviomiehensä on löytänyt uuden naisen, eikä Rachel ole päässyt tästä oikein vieläkään yli. Alkoholia kuluu enemmän kuin tarpeeksi, ja tästä onkin kehkeytynyt Rachelille ongelma, joka saa aikaan uusia ongelmia.
Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla. Hän näkee junan ikkunasta talon, jossa asuvaa pariskuntaa hän alkaa (ehkä kummallisen) tiiviisti seurata. Hän antaa heille nimet, ja kehittää taustalle tarinat. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän.
Eräänä päivänä Rachel näkee jotain, joka muuttaa kaiken. Vielä enemmän muuttaa se, kun pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää kertoa tietonsa poliisille, eikä ikinä olisi uskonut, mihin kaikkeen hän sotkeutuukaan.
Nainen junassa on ihmeellinen kirja. Paula Hawkins on luonut päähenkilöt, jotka jäävät mieleen asumaan. Ennen kaikkea Rachel ei tule päästäni hetkeen poistumaan, luulen että saan hänet uniinikin vielä jonakin yönä. Muutkin päähenkilöt ovat toki hienosti luotuja, mutta se joka sai minun tunteeni heräämään, oli Rachel.
Nainen junassahan on trilleri, eikä mikään nyyhkykirja. Silti, jo kirjan alkupuolella huomasin ihmeellisen asian: näkökenttäni oli kummallisen sumea, ja hetken kuluttua tajusin itkeväni. Kirjassa ei ollut tapahtunut vielä mitään erityisen dramaattista, mutta Rachelin ja hänen elämänsä kuvaaminen oli niin tehokasta, että se sai minut itkemään. Vau, Paula Hawkins, minkä teit!
Kiittämättä ei voi jättää suomentaja Oona Timostakaan. Paula Hawkins on luonut puitteet, jotka Oona Timonen on taitavasti tuonut meidän suomalaisten luettavaksi. Taitavaa käännöstyötä hän on tehnytkin, tunnelman voi aistia kotisohvalle todella hyvin.
Nainen junassa on yksi minun kirjavuoteni hiteistä. Olen sanonut näin jo useammastakin kirjasta, mutta tämä iski niin syvälle sydämeen ja sieluun, että tässä on kyllä yksi tämän vuoden helmistä. Vaikka kirjat herättävät usein tunteita, niin kovinkaan usein dekkari ei näin syvälle sieluun kolahda. Tässä vain oli jotain: Rachel, omaperäinen, yllättävä juoni, ja se miten jäin koukkuun. Aivan napakymppi koko kirja!
Minä vain juutuin kerta toisensa jälkeen lukemaan tätä. En ahmaissut yhdeltä istumalta, mutta tavoistani poiketen valvoin myöhään yöhön lukemassa: halusin vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä lopussa käy. Ei, en jaksanut lukea illalla loppuun saakka, mutta heräsin aamulla aikaisin lukemaan. Oli pakko.
Nainen junassa on tavattoman yllättävä. En usko, että ihan heti tulen löytämään tämän kirjan lukenutta ihmistä, joka voisi rehellisin katsein sanoa että arvasi kuinka lopussa käy. Niin yllättävät käänteet Hawkins on säästänyt tarinan loppuun, etten olisi ikinä uskonut! Ja tuo on sellainen asia, mikä tekee hyvän dekkarin.
Liian usein kirja haihtuu mielestä, kun vaihtaa seuraavaan. Mutta en usko, että Nainen junassa ihan heti unohtuu. Eikä Rachel.
Oi, tämä on niin ihana <3
VastaaPoistaTämä oli niiin hyvä. <3
PoistaMiten joku voi hehkuttaa tällaista pinnallista, hepposta tekelettä? Ihan kuin jonkun ala-asteelaisen kirjoittama kirja. Lue Vaeltaja ja hehkuta sitten vasta kunnon kirjaa.
VastaaPoistaOlen erittäin kokenut lukija mutta en ymmärtänyt kirjasta alun jälkeen yhtään mitään. haluaisin ymmärtää joten voisiko joku kertoa juonen tiivistetysti niin luen uudestaan. Mikä on se yllättävä loppu ?
VastaaPoistaMinulle kirjan loppu oli selvää aika nopeasti ja niitä muistinpätkiähän kerrottiin matkan varrella useita. Henkilömääärä oli myös pieni, joten kyllä näistä selkis pian kuka se rikollinen on.
VastaaPoistaSain Nainen junassa juuri loppuun ja kyllä minä tykkäsin kirjasta. Kuuntelin sen äänikirjana, sillä nykyinen työni on sellaista, että pystyn kuuntelemaan kirjoja samalla. En odottanut tältä kirjalta paljon, mutta tämä ylitti odotukseni. Ehkä myös se, että olen itse entinen juoppo (tosin yli 20 vuotta täysraittiina) sai minut myös samaistumaan jollain lailla Racheliin, vaikka hän onkin nainen.
VastaaPoistaMinusta tämä kirja oli uskomattoman huono. Koko juoni perustuu sille, että päähenkilö joi kännit eikä muista eräästä "kohtalokkaasta" illasta mitään. Tätä sitten voivotellaan 300 sivua. Hahmot ovat pahvisia ja teksti melko kömpelöä, etenkin jos nyt siihen Gone Girliin verrataan...
VastaaPoistaPidin kirjasta, koska odotin koko ajan jotain mystistä ratkaisua :) Se sai lukemaan jopa minut pikavauhtia. Loppu oli hiukan outo (luin tämän kai viime vuonna, mutta kirja oli sen verran vaikuttava, että kehuin työkavereillekin). Elokuva on katsottava, jos ja kun se tulee telkkariin. Tai Elisa Viihteeseen.
VastaaPoistaKoukuttava kirja!