Pete Suhonen: Koira joka kävi coffee shopissa

Koira joka kävi coffee shopissa
Pete Suhonen
299 s. 
2015
WSOY









Arvostelukappale


Vähän kuin huomaamatta on tullut seurattua Pete Suhosen kirjallista uraa. Käsittääkseni Suhosen uraan kuuluu kolme kirjaa, joista kaikki olen lukenut: ja kaikista olen pitänyt kovasti. Suhosen huumori vaan kolahtaa tähän lukijaan täysillä!

Nyt on käynyt niin onnellisesti, että Suhonen on saanut haltuunsa ihan lyömättömän tarinan: hän on kuullut edes menneeltä poliisilta tarinan Jamista, jonka elämä ennen tätä seikkailua oli tylsää ja tavallista. Hän työskenteli pizzapaikassa, haaveili suuria ja poikuuskin oli tallella. Haaveisiin kuului urheiluauto, paljon rahaa ja mimmejä. Jami keksii, että huumeet voisivat tuoda rahaa, jolla olisi mahdollista saada auto ja mimmejä. Näyttämölle astuu Ella-serkku, joka matkalle lähtiessään antaa Papa koiransa Jamille hoitoon. Eipä muuten Papa tiennyt mihin joutuukaan, kun Jamin kotiin tassutti. Ainakin näin aluksi Amsterdamiin, ja käymään coffee shopissa...

Koira joka kävi coffee shopissa on hieman erilaista Suhosta, kuin kaksi aiempaa, väkevän satiirin siivittämää teosta. Niissä huumori on mustaa, eikä varmasti naurata jokaista lukijaa. Kuten kansiliepeessä luvataan, on tämä kirja hieman pehmeämpi. Ei huumemaailmasta tosin voi kirjoittaa aivan pehmeällä kynällä, vaan mukana on tietty särmä, se johon Suhosessa olen ihastunut. Tämä kirja on silti ehkä vielä hauskempi, kuin Hitlerin kylkiluu, joka on ollut ykkös-Suhoseni.

Kirja ei aiheestaan ja juonenkulustaan huolimatta millään lailla ihannoi huumeita, vaikka huumemaailmassa kirjassa pyöritään ja aiheelle nauretaan. Se, mihin juoni päätyy, osoittaa sen minkä pitää: tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu, tämä huumejuttu. Mutta vaikka kirjassa päädytäänkin tähän ratkaisuun, se ei todellakaan saarnaa, vaan se näyttää sen, mitä tuossa maailmassa voi tapahtua.

Koiran varhainen käsikirjoitusversio on saanut kunniamaininnan Otavan nuortenromaanikilpailussa. Ei muuten suotta, sillä niin hyvin tämä minullekin toimi. Niin, nuortenromaani, sekin kiinnitti huomioni ennen kirjan aloittamista. Tähän astihan Suhonen on kirjoittanut aikuisille? Aikuisille käsittääkseni tämäkin romaani on suunnattu, mutta ihan yhtä hyvin tämä sopii nuoren aikuisen käsiin. Tämä voisikin olla hyvä kirja nuorelle aikuiselle kurkata aikuisille suunnatun kirjallisuuden puolelle, niin kepeästi ja huumorin siivittämänä Suhonen juonta kuljettaa.

Tämä on muuten sellainen kirja, joka sopii käteen. Se istuu käsiini ihan täydellisesti, ja sitä on todella mukava lukea myös sängyssä, koska se ei ole paksu. Kaikin puolin siis lähes täydellinen kirja, ja sopii näin kesäpäivänä luettavaksi erittäin hyvin. Pisteet Pete Suhoselle, tämä kannatti kirjoittaa!

P.S.  Ei, en suostu uskomaan että näin todella on tapahtunut. Eihän?