Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

Audrey, rakkaani
Juha Mäntylä
141 s. 
2015
Reuna









Arvostelukappale


Juha Mäntylä on minulle tuttu nimenä, mutten ollut ennen Audreyta lukenut hänen kirjojaan. Mäntylä on käsittääkseni ennen tätä kirjaa kirjoittanut lähinnä dekkareita, joihin minunkin pitäisi ilmiselvästi perehtyä.

Audrey, rakkaani kertoo tuorilaisesta miehestä, joka rakastaa jazzia. Hän etsii elämänsä naista, ja käy Tuorilan jazz-klubilla. Hän kohtaakin elämänsä naisen, jonka tahtoo uudelleen etsiä käsiinsä: se vie miehen jazzin syntypaikalle New Orleansiin, ja lavalle Ella Fitzegaldin kanssa.

Vaikka en ole suuri jazzin ystävä, pidin kovasti tästä kirjasta. Tämä pienoisromaani on nimittäin pullollaan jazzia, se on ikään kuin pienellä savuisella klubilla soitettu jazzkeikka: siinä on tunnelmaa, saksofoneja ja eri sävyjä. Koko kirjasta näkee sen, että kirjailija rakastaa jazzia ja Miles Davisia!

Parasta Audrey, rakkaani kirjassa on nimenomaan tunnelma. Tarinakin on kyllä toimiva, ja olen iloinen ettei sitä oltu turhaan venytetty pidempään kuin pienoisromaanin mittoihin, mutta tunnelma silti vetosi minuun kirjassa eniten. Se kiehtoo ja ottaa omakseen, se pitää otteessaan koko kirjan ajan.

Minulle kävi niin, että aloitin kesän ensimmäisellä maratonilla Audreyn, mutta mielestäni se ei ollutkaan maratonille sopiva kirja. Kirja ehti lojua kirjahyllyssäni pari viikkoa, kunnes muistin sen olemassa olon, ja päätin ottaa hetken kirjaa varten: ja kuinka kävikään, hetki oli oikea. Ihastuin.

Vaikkei Audreyn lukemiseen menekään kovin kauaa, se jää silti mieleen elämään. Minulle tuli Tuorila tutuksi, ja ainoa asia joka kirjan lukemisessa jäi harmittamaan, oli se, etten samaan aikaan kuunnellut jazzia. Muuten lukukokemus hipoi täydellisyyttä.

Juha Mäntylä on kirjailija johon ilmiselvästi täytyy tutustua tarkemmin - hankinpa käsiini hänen dekkareitaan seuraavaksi!