Mila Teräs: Noitapeili

Noitapeili
Mila Teräs
187 s. 
2016
Otava









Kustantajalta


Noitapeili oli luvussa olevien kirjojeni listalla poikkeuksellisen pian. Yleensä en lue montaa kirjaa yhtä aikaa ja jos kirja jää kesken - se sitten todella jää kesken. Noitapeili oli kuitenkin pöydälläni ikään kuin odottamassa milloin tulee sopiva hetki, oikeastaan aivan liian kauan. Nyt kun jälleen muistin kirjan olemassa olon, päätin kaikeksi onneksi lukea kirjan alusta saakka uudelleen.

Jo Noitapeilin alku on ihana: kaikki saa nimittäin alkunsa kirjastosta. Ystävykset Hugo ja Lydia löytävät Noitapeili nimisen kirjan välistä kartan, joka johdattaa heidät vanhaan, unohdettujen tarinoiden kirjastoon. Kirjastosta löytyy salareiti, jota kulkemalla Hugo ja Lydia päätyvät Kyöpelinvuorelle - sopivasti juuri nyt, sillä Kyöpelin kaupungissa on juuri alkamassa suuri Noitakonferenssi. Konferenssissa on tarkoitus paljastaa noitapeili, mutta Peilien Valtiaalla on toiset suunnitelmat. Ja ennen kuin Hugo ja Lydia huomaavatkaan, he ovat keskellä seikkailua.

Tämä Mila Teräksen lastenkirja aloittaa uuden kirjasarjan nimeltä Salainen kirjasto. Luulen että jo sarjan nimi vetää puoleensa niin lapsia kuin vanhempiakin lukijoita jotka rakastavat kirjoja ja lukijoita - ja toisaalta taas, Noitapeilin aihe voi houkutella luokseen niitäkin jotka eivät ole niin lukutoukkia, mutta kiinnostuneita noidista ja seikkailuista. Noitapeili onkin todella hyvä kirja molempiin tarkoituksiin: se tarjoaa kirjarakkautta sitä kaipaaville, hyvän lastenkirjan sekä hienon seikkailun.

Mila Teräs on minulle ennestään tuttu kirjailija ja osasinkin odottaa Noitapeililtä aika paljon. Hän on aiemmissa nuortenkirjoissaan kokeillut monenlaisia tyylejä, mutta Noitapeili on jotain aivan uutta. Seikkailu yhdistettynä lasten fantasiatyyppiseen kerrontaan on kertakaikkiaan mahtavaa, ja Teräs on todella onnistunut luomaan niin aidon tuntuisen Kyöpelin kaupungin, että kirjastossa käydessäni aloin miettiä minkä hyllyn takaa paljastuu reitti Kyöpelinvuorelle. Se olisikin hienoa, sillä Teräs kuvailee esimerkiksi Kyöpelin kaupungissa saatavia ruokia karmivan... herkullisesti? Ei sentään.

Aivan pienimmille lapsille Noitapeili ei kuitenkaan ole tarkoitettu, sillä kirja on oikeasti aika jännittävä. Luin vastikään Roald Dahlin Kuka pelkää noitia, joka hassua kyllä on siis kirja samantyyppisestä aiheesta. En kuitenkaan vertaisi sen enempää Dahlin ja Teräksen kirjoja, sillä Dahlin kirjan huumori on erilaista kuin Noitapeilin - vaikka toki Teräksenkin kirjassa ainakin minun silmissäni hauskuutta oli. Noitapeili oli minusta myös ihastuttavan kaunokirjallinen, ja omalla tavallaan aikuista viehättävä kirja. Suosittelen siis Noitapeiliä ihan yhtä lailla aikuiselle lukijalle, joka haluaa elämäänsä hippusen seikkailua!

Kenelle? Lapsille, tottakai. Ei ihan pienimmälle lukijalle, mutta luulen että tästä voi nauttia teini-ikäinenkin. Tytöille ja pojille, sillä uskon poikienkin pitävän Teräksen luomasta noitamaailmasta ja seikkailsta. Aikuisille, jotka eivät vierasta lastenkirjoja. Ja jos vierastavat, on Teräksen kirja hyvä lääke poistamaan tuo hassu ajatus!