Roald Dahl
Kuvittanut Quentin Blake
Suomentanut Sami Parkkinen
223 s.
2016 (9. painos)
Art house
Kustantajalta
Olen kuullut että monessa paikassa pitkin Suomea on luonto tänään virkistynyt sateesta. Joensuussa on kuitenkin nautittu edelleen keväisen kauniista säästä josta minäkin olen ulkona nauttinut. Tosin, televisiokin on houkutellut puoleensa, sillä Yle Teema lähetti hienoja kirjallisuuskeskusteluja Helsinki Litistä, joita oli ilo seurata myös kotisohvalta käsin. On ihanaa että järjestäjät ajattelevat metäkin, jotka eivät paikan päälle pääse!
Nyt haluan hetkeksi palata aiemmin tällä viikolla lukeneeni Roald Dahlin lastenkirjaan. Art house läheti minulle kerrassaan houkuttelevan kirjapaketin, joka piti sisällään kolme uutta painos Dahlin kirjoista, jotka on julkaistu Dahl-juhlavuoden kunniaksi. Syyskuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Dahlin syntymästä, joten tänä vuonna juhlimme tätä lahjakasta tarinankertojaa - ja sen kunniaksi Art house on julkaissut kolme uutta painosta Dahlin kirjoista, jotka on kuvittanut Quentin Blake.
Ensimmäisenä noista kolmesta kirjasta luin Kuka pelkää noitia. Eihän Kuka pelkää noitia mikään satukirja ole, vaan se on aivan järkyttävä tositarina, mistäs muusta kuin noidista. Noidista, jotka eivät lennä luudalla vaan ovat iljettäviä ja viekkaita, jotka ovat piiloutuneet vaatteiden ja peruukkien alle, näyttäen aivan tavallisilta naisilta. On muutama seikka, jotka voivat noidat paljastaa ja Dahl kertoo ne kirjassaan. Noidat inhoavat lapsia ja yrittävät päästä heistä kaikin keinoin eroon. Kuka pelkää noitia kertoo eräästä nuoresta pojasta joka joutuu tekemisiin noitien kanssa ja hänen sankarillisesta isoäidistään.
Jos olisin tutustunut tähän kirjaan lapsena, niin olisin pelännyt noitia todennäköisesti loppuikäni. Tai ainakin lapsuuteni ajan. Vaikka kirja on totta kai huumorilla höystetty satu, niin olisin varmasti ottanut sen kaikki kääntet liian todenmukaisesti ja alkanut kytätä kaikkia niitä seikkoja joista Dalh kertoo. Niistä, joista noidan voi tunnista. Kirjaa ei ehkä ihan pienimmille lapsille olekaan suunnattu, vaan alakouluikäisille, sellaisille jotka jo voivat lukea kirjan itsekseen. Sen ikäisenä minäkin olisin varmasti hyreksinyt tarinalle ja nauttinut siitä. Mikähän siinä lienee, etten muista lukeneeni Dahlia lapsena? Tämäkin tarina oli nyt lukiessani minulle aivan uusi, joka oli toisaalta hyvä. Voin nauttia Dahlin kirjoista aivan uusina tarinoina juhlavuoden kunniaksi!
Meille suomalaisille kirjassa on aivan oma hehkunsa. Dahl on nimittäin keskittänyt Kuka pelkää noitia -kirjan Suomeen ja Norjaan, ja kirjassa seikkaillaankin jonkin verran Suomessa. Tuo lämmitti mieltäni kovasti, sillä aina kun maamme mainitan maailmankirjallisuudessa, se tuntuu hienolta.
Hienoimpana juttuja Dahlin kirjasta nousi minulle isoäiti. Hän on tavattoman viisas nainen, joka tietää paljon noidista ja on valmis puolustamaan lapsenlastaan viimeiseen saakka. Ja miten hän lapsenlastaan rakastaa - rakkaus säteilee tekstin läpi koko tarinan ajan, mutta lopussa rakkaus ja isoäidin viisaus vielä jotenkin huipentuu. En voinut olla ajatelematta omia mummojani ja sitä miten he minusta ja muista lapsenlapsistaan välitävät.Voih, isoäidit, mummot, mummit, mummat!
Quentin Blaken kuvitus toimii kirjassa todella hyvin. Olen tutustunut Blaken kuvitukseen David Walliamsin hienoissa lastenkirjoissa ja ihastunut siihen kovasti. Samalla tavalla ihastuin kuvitukseen nytkin, sillä Blake on jotenkin salaviisas ja taitava. Samalla viisaus ja lämpö säteilee Dahlin tarinasta.
Tämä kirja jää ehdottomasti aarteksi kirjahyllyyni. Tulemme lukemaan sitä varmasti yhdessä minulle rakkaiden, lähipiirini lasten kanssa.
Minä epäilin, että juonen keskitys Suomi-Norja on suomentajan valinta (eli ehkä ap on britti-norja?), miten lie!
VastaaPoistaMutta Dahlista on tullut minulle ehdottomasti lastenkirjailijoiden kulttihahmoja. Sille tasolle niin harva yltää, yltäneekö kukaan? Sinulla on Loistavia kirjahetkiä Dahlin kanssa edessä, uskon näin hyvin lämpimästi <3!
bleue, niinpä tosiaan! Suomi on varmasti Dahlin kirjoissa suomentajan juttu eikä Dahlin, kuten minä kuvittelin. :) Dahl on minullekin ollut sellainen kulttihahmo, johon ei vaan ole tullut tartuttua. Onneksi on vielä paljon hyvää edessä <3
PoistaDahlit on ihania! Monet kirjoista olen lukenut jo lapsena, pääasiassa muistan sieltä Matildan ja Kuka pelkää noitia, mutta jotkut kuuluisimmista teoksista ovat tulleet tutuksi vasta täysi-ikäisenä. Esimerkiksi Jalin ja suklaatehtaan luin vasta parikymppisenä ja innostuin tarinasta niin, että päädyin kirjoittamaan siitä kandinkin :)
VastaaPoistaEli lämmin suositus myös muille Dahlin kirjoille, jos ovat vielä lukematta! Myös aikuisten novellit ovat erinomaisia, vaikka niistä puuttuukin Blaken kuvitus, joka on minulle melkeinpä yhtä tärkeä osa lastenkirjoja kuin Dahlin teksti.
Ja lopuksi leffasuositus: Kuka pelkää noitia filmatisoitiin tosi onnistuneesti 1990. Anjelica Huston on pääosassa hyytävän hyvä.
Hanna-Maija, Dahl kyllä vaikuttaa tämän kirjan perusteella jo aivan mahtavalta! Dahlin tyyli kertoa ja suomennos ovat molemmat ihastuttavia, ja hykertelin kirjaa lukiessani. Aion ehdottomasti lukea myös noita aikuisten kirjoja ja vinkkauksesi ansiosta lainata kirjastosta myös tuon elokuvan. :)
PoistaOlen samaa mieltä Bleuen kanssa, sillä muistaakseni IKJ:ssäkin päähenkilön kotimaa oli Suomi. Eihän se nyt varmaa ole, voihan se Dahlinkin idea olla mutta hiukan epäilen... On ihanaa lukea aina kun Suomi mainitaan jossain kirjassa, tai edes Ruotsi :)
VastaaPoistaMinä pelkäsin tätä ala-asteellakin, varsinkin sitä yhtä kuvaa päänoidasta. En tainnut koskaan lukea loppuun, on tämä mielestäni vähän liian raju.
Pearl Clover, juu, varmaankin suomentajan ajatus tämä Suomi-teema. On kyllä ihanaa lukea maailmankirjallisuudessa Suomesta, joten pisteet siitä suomentajalle. :)
PoistaTotta, tämä oli aika raju kirja, minä olisin uskaltanut ehkä lukea vasta vähän vanhempana. Nytkin jännitti vähän! :D
Itsekään en ole lukenut Dahlia lapsena/nuorena myöhemmin kyllä. MUkavaa, että bloggasit ja että otetaan uusintapainoksia, niin on lapsilla luettavaa :)
VastaaPoistaJokke, ja mulla on vielä monia hienoja hetkiä edessä! Näiden uusintapainosten kanssa, sekä myös vanhempien kirjojen. Huippua! <3
PoistaOlen lukemassa Dahlin Iso kiltti jättiä, ja siinä myös tarina keskittyy paljon Suomeen ja Ruotsiin. Epäilisin, että tämä olisi tosiaan suomentajan valinta. Kiinnostuin myt kovasti myös tästä noita-aiheisesta, täytyypä laittaa se seuraavna lukuun :)
VastaaPoistaHeidi P, joo, taitaa olla tosiaan suomentajan valinta. Pisteet siitä hänelle! :) Minulla myös löytyy Iso kiltti jätti pinosta, jään odottelemaan bloggaustasi. :)
PoistaIKJ:ssa on ainakin käännetty Englanti Suomeksi. Kirjassa on kohtaus, jossa Sophie ja IKJ menevät tapaamaan Suomen presidenttiä. Alkuperäisessä teoksessa kyseessä on tietenkin Englannin kuningatar. Suomenkielisessä painoksessa on kuva kahdesta vähän pelästyneen näköisestä adjutantista, mutta alkuperäisessä versiossa kuvassa pn myös heitä käskyttävä kuningatar.
VastaaPoistaCelestine, kiitos että tarkensit vielä tämän! :)
PoistaTämä on niin hyvä! Ja _pelottava_, se on totta. Tyttäreni pelkää ainakin noitia, luimme tämän hänen ollessaan tokaluokkalainen. Kyllä Dahl osaa.
VastaaPoistaKatja, jos minä olisin lukenut tämän lapsena, pelkäisin varmasti noitoa vieläkin! Tämä jännitti nytkin luettuna. :)
PoistaTämä oli yks mun suosikkikirja lapsena. :) Jännittävä toki, mutta se teki tästä kiehtovan lapsen silmissä. en onneksi pelkää noitia silti. :D
VastaaPoista