sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Stephen King: Epätoivon kaupunki

Epätoivon kaupunki
Stephen King
Suomentanut Ilkka Rekiaro
617 s. 
1996
Tammi








Saatu lahjaksi


Ystävilleni ja perheelleni on vaikeaa ostaa minulle lahjaksi kirjoja. Varsinkin jos puhutaan uutuuskirjoista, niin tehtävä on liki mahdoton - monet kirjoista minulla joko hyllyssä odottamassa, tai olen kirjan jo lukenut. He ostavatkin uutta kirjallisuutta minulle vain tarkkojen toiveideni mukaan, mutta ystäväni antavat minulle lahjaksi joskus vanhempaa kirjallisuutta. Sain hyvältä ystävältäni viime jouluna lahjaksi Stephen Kingin Epätoivon kaupungin, kirjan jota hän itse rakastaa. Viimein, nyt kevään korvalla, löytyi sopiva hetki tälle tiiliskivelle, enkä ennen aloittamista olisi osannut arvata miten sopivaan hetkeen Kingin romaani tuleekaan.

Epätoivon kaupunki alkaa siitä, kun Peter ja Mary Jackson lähtevät ajamaan Peterin siskon autolla kohti kotia, kohti New Yorkia. He eivät arvaa mitä edessä onkaan, sillä Nevadaa halkovalla valtatiellä numero 50 tapahtuu jotain. Mary säikähtää liikennemerkkiin kiinnitettyä kissanraatoa, ja sitten heidät pysäyttää omituinen poliisi. Poliisi keksii jostain syyn pidättää heidät, ja he päätyvät Desperationin kaupunkiin. Sinne päätyy samalla tavalla monta muutakin matkalaista, ja putkassa he saavat vartijakseen kojootin. Heillä on yksi mahdollinen pelastaja: Steve Ames, joka ei tiedä miten suuri rooli hänellä on.

Kaksi vuotta sitten kesällä minä tutustuin Kingiin. Tutustuin tähän hienoon kirjailijaan Kuvun alla -romaanin kautta, ja se oli elämys vailla vertaa. Jäin romaanin aivan koukkuun, ja muistan miten ahmin ja nautin kirjaa kesämökillä. Sen jälkeen olen lukenut Kingin uudempia romaaneja, mutta mikään ei ole ollut Kuvun alla vertainen. Odotin Epätoivon kaupungilta paljon, sillä vaikka tämä ei aivan vanhimpia Kingin romaaneja olekaan, niin silti hieman vanhempi.

Ja olihan Epätoivon kaupunki aivan tolkuttoman hyvä! Kingin rakentamat hahmot ja juoni pääsevät kuudensadan sivun aikana todella oikeuksiinsa, ja minä olin ihan niskakarvat pystyssä paikka paikoin kirjaa lukiessani. Vaikka pidinkin kirjasta, tuntui välillä että kirjaa olisi hiukan voinut tiivistää. En varsinaisesti kyllästynyt, mutta välillä pidättelin haukotustani. Oliko kaikki aivan tarpeellista?

Luin Epätoivon kaupunkia alkuviikosta, kun jouduin yhtäkkiä lähtemään sairaalaan päivystykseen. En voinut tietää joutuisinko jäämään sairaalaan osastolle, ja jouduin tietenkin hieman varautumaan etukäteen. Jotkut ottaisivat mukaan esimerkiksi vaatteita tai muuta vastaavaa: minä otin kassillisen kirjoja. Minut paremmin tuntevat eivät ihmetelleet tätä lainkaan! En kuitenkaan joutunut jäämään sairaalaan, mutta jouduin kuitenkin odottelemaan päivystyksessä monta tuntia. Ette arvaakaan kuinka hyvään tilanteeseen Epätoivon kaupunki tuli luettua, sillä aika ja paikka unohtui kun luin sitä sairaalan aulassa istuessani. Nautin vain lukemisesta, ja yhtäkkiä havahduin kun lääkäri huutaa että on minun vuoroni. En voi kuin kiittää herra Kunigasta ja tuuriani, että satuin lukemaan päivystyksessä niin hyvää kirjaa!

Ilkka Rekiaro on minulle The Suomentaja, mitä tulee Kingin romaaneihin. Toki olen lukenut muidenkin taidolla kääntämiä kirjailijan kirjoja, mutta Kuvun alla oli Rekiaron kääntämä, ja jotenkin siitä on jäänyt minulle tietynlainen tunne - hän on osannut kääntää hienosti Kingin tietynlaiset nokkeluudet ja sutkautukset, joille kauhunväristysten lomassa voi hieman nauraakin.

Epätoivon kaupunki on paitsi aivan tolkuttoman jännittävä, myös hieno romaani. Se on täynnä todella hienoa kerrontaa ja hienoa suomennostyötä, sitä lukiessa saa välillä hymähdellä ja nauraa, ja välillä pelätä kunnolla. Ja nauttia hirvittävän hyvästä kirjasta.

Hyllyssäni odottaa vielä kaksi Kingiä. Ne tulevat tarpeeseen silloin kun haluan nauttia jostain todella hyvästä.

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut useammankin Kingin alkuvuodesta, erityisen vaikutuksen teki Musta torni-sarja. Kingiin liittyy vahvoja muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta: Pelottavat kannet ja isoin jykevin kirjoitetut STEPHEN KING :D Aluksi katselin kirjoja siskollani ja kirjastossa, sitten tartuin Carrieen ja ihastuin Kingin tyyliin. Suomentajista Ilkka Rekiaro on varmaan ainoa kenet muistan nimeltä, juurikin siksi että nimen on nähnyt kerta kerran jälkeen. Lyhyiden tekstinäytteiden perusteella hän kääntää aika hyvin! Viime vuonna löysin Kingin uudelleen, luin mm. Kuvun alla ja Liseyn Tarinan, molempiin ihastuin. Tällä hetkellä kesken on Pimeä puoli.

    Tuo Epätoivon kaupunki kuulostaa kovin tutulta, olen varmaan nähnyt joskus elokuvasovituksen...Tarina kuulostaa luottomenolta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henni, mulla on vähän samankaltaisia muistoja Kingistä! Hän oli aina se tunnettu, pelottava kirjailija jonka kirjoja lähelle ei oikein uskaltanut edes mennä. :D Minulla kesti tosiaan kauan että tartuin Kingiin, mutta onneksi viimein tartuin - mahtava kirjailija! Epätoivon kaupunki oli tosiaan luottomenoa, suosittelen kirjanakin. :)

      Poista
  2. Tulipa minulle innostus lukea Kingiä! Kiitos Krista :) Olen lukenut vain Carrien ja siitä ei valitettavasti tullut lempikirjojani, mutta haluan antaa Kingille uuden mahdollisuuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kannattaa antaa uusi mahdollisuus! Kuvun alla on sellainen kirja jota suosittelen kovasti, mutta kyllä Epätoivon kaupunkikin oli todella hyvä. :) Carrie odottaa minulla kirjahyllyssä, toivottavasti minä pitäisin siitä. :)

      Poista
  3. Kingin Tukikohta oli myös erinomainen. Aloin lukea sitä ensin anopin kirjahyllystä suomeksi, mutta Kari Nenosen suomennos ei vain tuntunut hyvältä. Siitä huolimatta alku oli niin loistava, että tilasin Tukikohdan englanniksi kirjakauppaan. Tukikohtakin sortui ajoittain liiallisiin yksityiskohtiin, mutta jos antaa itselleen luvan hypellä yli rivin sieltä, toisen täältä, niin siinähän se menee sekin. ;)

    Täytyypä muistaa tämä Epätoivon kaupunki. King on kyllä omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
  4. Oi, ei paremmasta väliä! Itselläkin on kokemusta sairaalareissujen ja Kingin kirjojen yhdistelmästä, ja onhan se auttanut edes hetkeksi unohtamaan syyt miksi on missä on, eikä kotona. Mahtavaa kun innostuit miehen tuotannosta, näitä bloggauksia on aina hykerryttävää lukea.

    Ratkaisin itse tuon lahjaongelman aikanaan pyytämällä lahjakortin kirjakauppaan, mikäli sukulaiset välttämättä tahtovat jollain muistaa ;)

    Lukuiloa, auringonpaistetta ja kaikkea ihanaa sinne suuntaan!
    -Pia

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!