sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden viikko: Eoin Colfer: Legenda Pottu-Mäkisestä

Legenda Pottu-Mäkisestä
Eoin Colfer
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kuvittanut Tony Ross
95 s. 
2005 
WSOY







Lainattu kirjastosta


Tänään, sunnuntaina 18.10. vietettävään Sadun päivään huipentuu tällä viikolla vietetty lasten- ja nuortenkirjallisuuden viikko. Olisi ollut hauska lukea vaikka koko viikon ajan lanu-kirjallisuutta, mutta onneksi sentään ehdin lukea tämän yhden, minulle suositellun Eoin Colferin Legendan Pottu-Mäkisestä. Tässäkin on kirja, joka olisi saattanut kokonaan mennä ohi, jos ei blogitoverini siitä olisi minulle vinkannut.

Kirjan Pottu-Mäkinen on kirjastonhoitaja, josta kulkee hurjia huhuja. Huhutaan, että hän piilottelee tiskinsä alla kaasulla toimivaa perunapyssyä, jolla sitten ampuu viattomia lapsia. Onkin järkyttävää, kun Koivulan perheen pojat Valtsu ja Make lähetetään kirjastoon - Pottu-Mäkisen uhreiksi!

Lasten- ja nuortenkirjallisuus on vain niin hieno asia. Se tuo huokaisutauon aikuisten kirjallisuuteen, ja parhaimmillaan lanu-kirjallisuuden joukosta voi löytää helmiä - kenties jopa parempia kirjoja kuin aikuisille suunnatut teokset. Lastenkirjallisuuden olen löytänyt vasta Me Rosvolat sarjan myötä, mutta sen jälkeen olen käynytkin siihen käsiksi kunnolla ja minulle on auennut aivan mahtava maailma. Mitä tekisinkään ilman lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja?

Legenda Pottu-Mäkisestä on lastenkirjallisuutta parhaimmillaan. Minulle, lukutoukalle, on aina nautinto kun kirja jollain tavalla sivuaa kirjoja ja tässä lastenkirjassa kirjat ja kirjasto näyttelevät pääroolia. Kuitenkin kirjassa on mukana aivan omanlaistaan seikkailua, vaikkakin seikkailukin liittyy kirjoihin.

Kun lastenkirja on minun mielestäni hyvä, on se myös hauska. Nuortenkirja voi olla hyvinkin vakava, ja ihan helmi, mutta lastenkirjallisuudessa huumorilla on minulle todella suuri merkitys. Legenda Pottu-Mäkisestä tarjoili huumoriakin, ja minua oikeasti nauratti kirjaa lukiessani monta kertaa. Luulen, että minuakin vielä enemmän tälle nauraisi muutama kirjastonhoitajaystäväni, joille lämpimästi kirjaa suosittelen.

Itse voisin lukea vaikka kuinka monta kirjaa kirjoista ja lukemisesta - mutta on myös monia jotka eivät kirjoista kirjoissa välitä. Meitäkin on niin moneen junaan mitä lukemiseen tulee, mutta luulen että kirjoista kertoville kirjoille on laaja yleisönsä, myös lastenkirjallisuudessa.

Hyvää Sadun päivää - muistakaa antaa aikaa myös mahtaville lasten- ja nuortenkirjoille!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Lue naiselle ammatti!


Olen mukana Naisten Pankin toiminnassa lukupiirimme Lukevien leidien kautta, ja toisinaan tulee oltua mukana myös muissa tapahtumissa ja tempauksissa. Naisten Pankki tukee hyvää toimintaa - se tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa, ja tukemalla naista se auttaa koko perhettä. Olen miettinyt monia hyväntekeväisyyskohteita missä tahtoisin olla mukana, mutta Naisten Pankki on osoittautunut minulle parhaaksi.

Tänä vuonna Naisten Pankilla on mahtava juttu: Lue naiselle ammatti. Like julkaisi tänä syksynä uuden romaanin Sofi Oksaselta, Norman. Norma on tyystin erilaista Sofi Oksasta, mutta tässäkin kirjassa on läsnä se mikä on tuttua Oksasen kirjoista: naisen asema. Sofi Oksanen on itse halunnut lähteä yhteiskiertueelle Naisten Pankin kanssa, ja ensimmäiset paikkakunnat on jo läpikäyty.

Joensuun tapahtuma on kuitenkin vielä edessä, 14.10. keskiviikkona kello 19. Itse olen totta kai paikalla Kimmelin Sirkkala-salissa, jossa on illan mittaan mahdollisuus osallistua mukavaan arvontaan, jossa palkintoina on hienoja, naisen asemaa jollain tapaa sivuavia uutuuskirjoja. Arvonnan tuotto menee Naisten Pankin hyväksi.

Muut tulevat Lue naiselle ammatti tapahtumapaikat ovat:

12.10. Tampere
13.10. Kuopio
14.10. Joensuu
15.10. Kotka
29.10. Rauma
30.10. Vaasa
4.12. Pori

Voit ilmoittatua Lue naiselle ammatti kiertueelle yleisöksi tästä.Ollaan mukana tekemässä hyvää!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa

Hiljaisuus soi h-mollissa
Mari Strachan 
Suomentanut Kirsi Ohrankämmen
338 s. 
2010 
Karisto








Lainattu kirjastosta


Täällä ollaan vieläkin! Lukutoukka on ollut hiljaisena aivan liian pitkään, siitä syystä että olen viime aikoina lukenut uutta kirjallisuutta josta siis kirjoitan nykyään Suomi lukee sivulle. Yritän jatkossa lukea myös hieman vanhempia kirjoja enemmän, jotta saisin pidettyä myös tämän oman blogini hengissä ja virkeänä.

Jokin aika sitten pyysin bloggarikollegoilta vinkkejä vanhemmista kirjoista, joita voisin lukea Lukutoukan kulttuuriblogia varten. Sainkin todella kiinnostavia vinkkejä, joiden perusteella suuntasin kirjastoon. Ihana Yöpöydän kirjat blogjn Niina vinkkasi minulle useammastakin kirjasta, joista yksi oli tämä Hiljaisuus soi h-mollissa. Ja voin sanoa: ei vinkannut syyttä!

Kirja kertoo 12-vuotiaasta Gwennistä ja hänen perheestään. Gwennni rakastaa lukemista yli kaiken, ja onpa hänellä myös erikoistaito - hän osaa lentää! Öiseen aikaan Gwenni lentää kotikylänsä yllä, ja näkee kaiken eri kulmasta. Moni asia mullistuu kun Gwenni löytää naapurin miehen hukkuneena. Yhtäkkiä tuntuu että kuolema tuo esiin salaisuuden toisensa perään, myös sellaiset jotka olisivat saaneet pysyäkin salaisuuksina.

On vaikea sanoa onko Hiljaisuus soi h-mollissa aikuisille sopiva nuortenkirja vai nuorille sopiva aikuistenkirja. Kirjaston luokituksessa se oli nuortenkirja, mutta aivan yhtä hyvin se sopii aikuisillekin. Minä laittaisinkin kirjan sekä nuorten että aikuistenosastolle, että kumpikin ikäryhmä löytäisi kirjan.

Vaikka kirjassa löytyy ruumis, ja se on osaltaan murhamysteeri, niin minulle tuli lukiessa hyvä olo. Murhamysteeristä huolimatta Hiljaisuus soi h-mollissa ei ole dekkari, minä en ainakaan sillä tavalla kirjaa ajatellut. 12-vuotias Gwenni on kirjan päähenkilönä valloittava, ja hänen lukemisharrastuksensa on yksi kirjan parhaista puolista. Gwenni rakastaa kirjoja, vaikkei hänen kotonaan kirjoja olekaan. Kirjoja hän saa tädiltään, joka antaa lukemansa kirjat aina Gwennille lainaan. Muutenkin Gwenni on ihana päähenkilö: hän on lämmin ja juuri sopivalla tavalla hieman kummallinen. Juuri sellainen tyttö josta pitäisin varmasti, jos hänet tapaisin.

Kirjaa lukiessani minulle tuli hieman mieleen Alan Bradleyn Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja. Yhdistäviä tekijöitä ovat tietenkin rikosten ratkominen, sekä juuri päähenkilöt: Flavia on nuori tyttö joka haluaa itse ratkaista rikokset, aivan kuten Gwennikin. Tytöt ovat suunnilleen samassa iässä, ja molemmat ovat mahtavan tuntuisia tyyppejä. Kirjoissa mennään myös samassa ajassa: niin Bradley kuin Strachankin kertovat 1950-luvulta. Ja ei suinkaan vähäisimpänä yhdistävänä tekijänä: molemmat kirjailijat ovat ihastuttaneet minua suuresti.

Hiljaisuus soi h-mollissa on täynnä sujuvaa kerrontaa, josta voi kiittää osaltaan kääntäjää. Käännös on todella hyvä ja palvelee varmasti alkuteosta todella hienosti. Strachanin juonikuvio on myös hieno, eikä sitä ole venytetty turhaan. Murhamysteerin lisäksi kirja saa lisäsävyjä salaisuuksista, joiden paljastuminen on jätetty kirjan loppuun.

Jos olet aikuinen lukija, älä kavahda sitä jos Hiljaisuus soi h-mollissa on kirjastossasi nuortenosastolla! Kuten aiemmin kirjoitin, se sopii aivan yhtä hyvin aikuiselle lukijalle, niin juonensa kuin kielensäkin perusteella. Tämä kirja lämmittää kuin kuppi hyvää kahvia.