keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Juha Vuorinen: Vaippaihottuma

Vaippaihottuma (Juoppohullun päiväkirja, osa 4)
Juha Vuorinen
244 s. 
2005
Diktaattori kustannus










Tänään on luvassa vielä toinenkin päivitys, sain nimittäin luettua kaupunkireissuni aikana myös Muumipapan urotyöt kirjan, joka oli taas kerran lämmintä ja riemullista luettavaa. Mutta niin oli Vaippaihottumakin, joka on yksi parhaista Juoppiksista mielestäni.

Neljännessä Juoppohullun päiväkirjassa Juhasta on tullut isä. Meno on muuttunut sitten sarjan ensimmäisen osan, jolloin Juha vielä asui Kalliossa ja aloitti päivänsä juomalla pullon kaljaa ja miettimällä sitten pysyyköhän se sisällä vai ei. Nyt aamuja, päiviä ja iltoja riemastuttaa pieni tytär, joka tuo tietenkin omia lystikkäitä tilanteita Juhan ja hänen avovaimonsa Sirpan elämään. Mukana ovat tiiviisti myös Juhan ystävät Kristian ja Mikael, sekä uutena tyyppinä hiipii mukaan myös Juhan äiti jota Juha ei ole tavannut moneen kymmeneen vuoteen.

Jouduin odottelemaan hetken Kättärillä, sillä pikkuisella oli menossa vielä jonkinlainen luovutustarkastus. Nuori naislääkäri väänteli sen kinttuja joka suuntaan niin kuin se olisi ollut joku kumibarbie, soitti torvea sen korvan juuressa ja välkytteli valoa. En tiennytkään, että Kätilöopistossa istutetaan vauvaan läksiäislahjaksi mielenterveyshäiriön siemen. Teki mieli hakea jostain trumpetti ja soittaa yllätyssoolo tohtorin korvan juuressa, ja todeta sitten lääkärintakkiinsa paskantaneelle puoskarille, että kivastihan se kuulo näyttää toimivan.

Tämä on tosiaan mielestäni yksi parhaista Juoppohullun päiväkirjoista, tarkemmin sanottuna määrittelisin sen sijalle kaksi, ensimmäinen on paras. Varmasti kaikkein lystikkäintä luettavaa tämä on niille, jotka ovat vanhemmuuden ihmeen saaneet kokea, koska Vuorinen kuvaa tapahtumia hyvin aidosti. Jos en aivan väärin muista, niin kirjailijalle itselleen syntyi lapsi juuri kirjoittamisen aikoihin. Vaikka en perheellinen olekaan, kaukana siitä, niin silti Vaippaihottuma kolahti jälleen kerran minulle kovaa.

Kehenkään en Juoppiksissa pysty samaistumaan, mutta Juhan ystävä Kristian Pesonen, joka on hieman hölmö, yksinkertainen ja juuri siksi niin hulvattoman hauska, tuottaa minulle suuria sympatian tunteita. Hän on siis ykköshahmoni näissä kirjoissa - Juhaa tietenkään unohtamatta!

Vuoris saarnat ovat muuten loistavia Radio Suomipopin torstai aamuissa.

++++

4 kommenttia:

  1. Tämän muistaakseni olen lukenut. Minustakin ykkönen on paras. Mukava, että näistäkin blogataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ykkönen on ehdottomasti paras, vaikka hauskoja huomioita ja juttuja löytyy näistä uudemmistakin. Juoppiksista blogataan aika vähän tosiaan, ei ehkä ole niin syvällistä kirjallisuutta sitten... no, minähän bloggaan kaikesta mitä luen.

      Poista
  2. Ensimmäinen Juoppis on tullut luettua ainakin kolmeen kertaan, muiden osien kohdalla yhden kerran läpikäynti vaatisi kait sen toisen kierroksen, niin paljon on unohtunut tästäkin – oikeastaan kaikki. Oletko lukenut "spin-offeja", Kristianin nuoruusvuosia esim. ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kestävät kyllä useammankin kierroksen, niinkuin Kristianitkin. :) Oon lukenut joo Kristianista kertovat kaikki kirjat, onhan se mun lempihahmo Juoppiksissakin. :D Loistavia kirjoja kyllä nekin, vaikka en ole vielä blogannutkaan niistä, en oo lukenut aikoihin.

      Kiitos muistutuksesta, varaankin kirjastosta. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!