Patricia McCormick: Viilto

Viilto
Patricia McCormick
Suomentanut Milla Karvonen
171 s. 
2009
Minerva









Minun ihanaa, joskin sateista tiistaipäivääni ei masentanut edes astetta verran ahdistavamman kirjan, Patricia McCormickin romaanin Viilto, lukeminen. Toihan se jonkun verran muistoja mieleen ajalta jolloin itse kärsin samantyyppisistä ongelmista kuin kirjan päähenkilö Callie, mutta ehkä osaan nykyään jo käsitellä tunteitani eri tavalla.

Viilto kertoo siis Calliesta, 15-vuotiaasta tytöstä joka on psykiatrisessa sairaalassa. Sairaala on nimeltään Mäntyniemi, mutta Callie ja muut sairaalassa olevat tytöt kutsuvat paikkaa Laholatvaksi. Osastolta löytyy niin syömishäiriöisiä kuin päihdeongelmaisia, sekä niinsanottuja käytöshäiriöisiä tapauksia. Callie on käytöshäiriöiseksi luokiteltava, hän viiltelee itseään eikä kirjan alussa puhu.

Suurin osa tytöistä on anorektikkoja. Heitä kutsutaan asiakkaiksi joilla on syömishäiriöitä. Jotkut ovat narkkareita. Heitä kutsutaan asiakkaiksi joilla on päihdehäiriöitä. Loput, kuten minä, ovat luokittelemattomia sekopäitä. Meitä kutsutaan asiakkaiksi, joilla on käytöshäiriöitä. Hoitajia kutsutaan avustajiksi. Ja paikkaa kutsutaan hoitokodiksi.

Viilto on ennen kaikkea kasvutarina, kuinka Callie kasvaa ja paranee tuona verrattain lyhyenä aikana mitä kirja kertoo. Kirja on kirjoitettu terapeutille, ikään kuin osoitettuna kirjeenä tms. Callie siis kertoo koko ajan tarinaansa terapeutilleen kirjan sivuilla. Kirjan sivuilta aistii Callien ahdistuksen, se on käsin kosketeltavissa.

Tiedän miltä tuntuu kun ei vain puhututa, kun sanoja ei yksinkertaisesti tule. Ja miltä tuntuu kun pitää viiltää, kaikella millä se vain on mahdollista. Tiedän miltä tuntuu kun sattuu.

En luokittele tätä nuortenkirjaksi, vaikka tässä onkin 15-vuotias päähenkilönä. Ja aikuisten puolelta minä ainakin tämän lainasin, ja suosittelen tätä niin nuorille kuin aikuisillekin, jotka haluavat sukeltaa nuoren ahdistuneeseen maailmaan.

+++½