Emma Donoghue
Suomennos Sari Karhulahti
325 s.
2010
Tammi
Kevätflunssa iski, ja on hyvä syy vaan lötköttää sohvannurkassa lukemassa ja kuuntelemassa hyvää musiikkia. Ilmassa leijuvaa lievää apatiaa lievittämään ei ehkä ollut omiaan Emma Donoghuen loistava, mutta aiheeltaan ahdistava romaani Huone. Luin tämän jo toista kertaa - ja nautin nytkin suuresti. Ehkä lukukokemus ei ollut niin ahdistava kuin ensimmäisellä kerralla, kun tiesin jo valmiiksi loppuratkaisun.
Huone on kerrottu viisi vuotiaan Jackin näkökulmasta, joka tuo kirjaan juuri sen ulottuvuuden joka tekee siitä loistavan. Jack on syntynyt ja kasvanut Huoneessa, joka on yhdentoista neliön suuruinen. Jackin äidin on siepannut seitsemän vuotta sitten mies, jota Jack kutsuu Vanhaksi Kehnoksi. Vanha Kehno käy öisin Huoneessa, tuo ruokaa ja tarpeellisia tavaroita ja käyttää äitiä seksuaalisesti hyväkseen, jonka "ansiosta" Jackin on saanut alkunsa. Miten Jackin ja äidin käy, pääsevätkö he pakoon Huoneesta?
Olen lukenut ihmiskaappausta käsitteleviä kirjoja useammankin, mutta Huone on niistä paras. Juuri sen ansiosta, että se tuo tämänkaltaisiin kirjoihin uudenlaisen näkökulman koska kerronta tapahtuu 5-vuotiaan pojan näkökulmasta. Mieleni tekisi hirveästi kertoa kirjasta enemmänkin, mutta se voisi pilata jonkun, joka ehkä hyvällä onnella tästä kirjasta innostuu, lukuelämyksen.
Emma Donoghue on luonut hienon tarinan, joka nostaa Huoneen niihin kirjoihin jotka ovat minuun eniten vaikutuksen tehneet. Mutta hienon työn on tehnyt myöskin Sari Karhulahti, joka on muokannut käännöksessään Jackin sanat juuri viisi vuotiaan pojan suuhun sopiviksi.
Aihe on enemmän kuin ahdistava, se jättää miettimään miksi tällaisia asioita on maailmassa. Mikä saa jonkun ihmisen tekemään jotain niin kamalaa, että kaappaa ihmisen käyttääkseen häntä seksuaalisesti hyväkseen? Hirvittävää. Ahdistava aiheesta huolimatta kirja jätti loppunsa ansiosta mieleen ajatuksen fiktiivisten hahmojen paremmasta tulevaisuudesta.
Pikaista paranemista!
VastaaPoistaLukulistalla on tämäkin, ja odotan kuulemani perusteella järkyttävää ja koskettavaa lukukokemusta. Milloinkohan sitä ehtisi lukea kaikki houkuttelevat kirjat... Eipä varmaan koskaan, sillä kuitenkin niitä tulee nopeammin lisää kuin ehdin lukea.
Aion seuraavaksi lukea 1Q84:n. Se on minua vajaan viikon katsonut viettelevästi olohuoneen pöydältä... Tai sitten minä vain kuvittelen, mutta jotakin outoa vetovoimaa siinä on jo nyt, vaikken vielä ole aloittanut lukemista.
Voi kiitos. <3 Viikonlopun ehkä joudun viettämään vielä rauhallisissa merkeissä, kirjan kanssa. Nyt menossa David Safierin Huono karma josta en osaa vielä sanoa mitään koska olen niin alussa.
PoistaMä ehkä saan ensi viikolla kirjastoautolta 1Q84:n, sitä odotan innolla. Ja innolla odotan myös mielipidettäsi kirjasta!
Hei Krista! Minäkin tykkäsin Huoneesta, vaikka aihe epäilytti. Donoghue onnistuu kertomaan tarinan mässäilemättä tapahtumilla, mikä ilahdutti ja ihmetyttikin. T. Salla
VastaaPoistaItsekin tykkäsin tästä juuri siitä syystä ettei kirja mässäillyt tapahtumilla, se oli todella positiivista. Aihe on rankka, mutta kirja oli kyllä hyvä.
PoistaTämä on aivan ihana kirja - karmivan upea! Nykyään kun puskee joka mediasta uutisia näistä kidnapatuista tapauksista, kirja saa aivan uuden merkityksen. Huh.
VastaaPoistaTämä olisi kyllä ehdottomasti päässyt blogiajan top kymppiin, ehkä teen vielä joskus uuden kunhan hyviä kirjoja on taas kertynyt tarpeeksi. :)
PoistaJuu, nykyään kun näistä kidnappauksista saa lukea ihan liian usein niin tämä kirja tuntuu... toivoa antavalta, tavallaa.