Tuija Lehtinen: Rebekka tarttuu toimeen sekä hehkutusta kesästä.

Rebekka tarttuu toimeen
Tuija Lehtinen
240 s. 
2007
Otava









Kesä on täällä! Ulkona porottaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja voi vaan arvailla että lämpötila huitelee parinkymmenen asteen tietämissä. Ihanaa, niin kuin mainitsinkin jossain haaste postauksessa niin saan kesästä ja auringosta energiaa, ja nämä tällaiset päivät ovat ihan parhautta. Luonto viheriöi niin kauniisti. <3 Tällaisena päivänä on mukava istua parvekkeella, juoda kahvia, poltella tupakkaa, ja lukea kirjaa. Parvekkeeni on tosin vähän epäviihtyisä, mutta siihen paistaa mukavasti aamupäivisin aurinko. Olenkin ottanut tavaksi juoda tosien aamukahvi kupilliseni aina parvekkeella. Elämästä täytyy tehdä luksusta pienillä asioilla.

Eilenkin paistoi aurinko, joskaan ei ollut ihan yhtä lämmin kuin tänään. Näihin päiviin sopii hyvin hyvän mielen kirja, ja juuri sellainen oli Tuija Lehtisen Rebekka sarjan toinen osa, Rebekka tarttuu toimeen.

Rebekka ja kesäprinssi kirjasta tuttu Rebekka aloittaa yläasteen. Se jännittää, sillä pahamaineinen kettinkijengi on samassa koulussa. Onneksi samalle luokalle on tulossa Ulla, johon Rebekka on tutustunut jo kesällä. Myös Ullan ystävä Mervi muodostuu hyväksi ystäväksi Rebekalle. Luokka päättää heti lukukauden alussa aloittaa rahankeruun luokkaretken hyväksi, ja Rebekka saa tehtäväkseen suunnitella näytelmän. Ideat vaan tuntuvat olevan lopussa. Koulussa Rebekka järkytyksekseen huomaa että eräs kettinkijengiläinen onkin Jerry, Rebekan ahvenprinssi edelliseltä kesältä. Miten se on mahdollista?

Kirja on täynnä menoa, sitä aiheuttavat Rebekan pikkusisaret Selma ja Saimi muunmuassa. Rebekka sarjan kirjat ovat enemmän kuin mukavia, vaikken todellakaan näiden kohderyhmään enää kuulukaan, ne ovat tarkoitettu huomattavasti nuoremmille lukijoille. Silti tulen varmaan jossain vaiheessa, pikkuhiljaa käymään läpi koko sarjan. Enemmän kuinkin pidän Tuija Lehtisen Sara sarjasta, jossa Sara on selkeästi paheellisempi. Nuorena olisin näistä tykännyt varmasti enemmän, ehkä näissä on tiettyä samaa viattomuutta kuin Mirkka sarjan kirjoissa.

Edelleen muuten vierastan näitä kansia, joiden taiteilijaa en ainakaan minä huomannut mistään.

+++