Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumipapan urotyöt
Tove Jansson
Suomentanut Laila Järvinen
131 s. 
1963
WSOY









Muumipapan urotyöt oli toinen kirja joka oli minulla tänään lukemisena kaupungilla. Hyvin viihdyin muumien seurassa - pitkästä aikaa. Hyllyssäni odottaa vielä useampikin muumikirja, joten on odotettavissa että luen lähiaikoina ainakin Muumipappa ja meri kirjan sekä Taikatalven.

Juoni on varmasti lähes kaikille tuttu, mutta kerrottakoon lyhykäisesti. Eli Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan, ja lukee niitä Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle. Kirjan seikkailut tapahtuvat siis papan nuoruudessa, jolloin hän oli tietysti vain muumi.

-Hattivatteja, sanoi Fredrikson.
-Hattivatteja, minä kuiskasin järkyttyneenä. Jotka vain kulkevat kulkemistaan tulematta koskaan perille... 
-Paras olla koskematta niihin ukonilmalla, Fredrikson sanoi. Ukkosella ne tulevat sähköisiksi. Polttavat kuin nokkoset. 
-Ja sitten ne viettävät turmioelämää, Juksu sanoi. 
-Turmioelämää? minä sanoin kiinnostuneena. Millä tavalla?
-En oikein tiedä, sanoi Juksu. Ehkä ne turmelevat toisten keittiöpuutarhat ja juovat olutta. 

Muumi karkaa orpokodista, ja tutustuu Fredriksoniin, Juksuun ja Hosuliin (kaksi viimeksi mainittua ovat Nuuskamuikkusen ja Nipsun isiä). He lähtevät matkalle Fredriksonin rakentamalla mainiolla talolaivalla, ja joutuvat moniin seikkailuihin, joita Muumipappa myöhemmin kaiholla muistelee.

Viihdyn aina Muumien parissa, olipa sitten kyseessä kirja tai televisiosarja. Lapsuuteeni kuuluivat tiiviisti Muumilaakson tarinat, se oli oikea hitti silloin, taisinpa omistaa muumitalonkin. Mutta katson nykyisinkin muumeja, ne ovat iso osa arkiaamujani. Ja lainasin muuten kirjastostakin pari dvd:tä sarjan jaksoja, ja Muumipeikko ja pyrstötähti elokuvan.

Tämä kirja on suosikkini muumi kirjoista. Pidän eritoten Hosulin hahmosta, hän on niin... hosuva? Onko se edes sana? Hosulin tapa sanoa "anteeksi vain", on mielestäni hellyyttävä ja mukava.

Kirjassa myös mainitaan siitä, miten Muumipappa on nuoruudessaan karannut hattivattien matkaan. Minä olisin halunnut lukea siitäkin, minua kiinnostavat nuo turmiollista elämää viettävät mykät otukset!

Muumipapan urotyöt sai minut aidosti hyvälle tuulelle ja nauramaankin pari kertaa. Liekö kyseessä ollut yksinkertaisesti hyvä päivä, vai sitten se että kirjassa oli mukana hyviä humoristisia oivalluksia, sitä en tiedä. Joka tapauksessa, minä tykkäsin. Ja tulen palaamaan tähänkin kirjaan vielä monta kertaa!

Muuten. Minua häiritsee ihan hirveästi yksi asia liittyen osittain tämän kirjan paljastamiin tietoihn ja osittain sarjaan. Kirjassa tulee ilmi että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisarukset. Ja sarjassa puhutaan siitä, kuinka Myyn kuvitellaan ihastuneen Nuuskamuikkuseen, ja onpa Pikku Myy ehdottanut kerran seurustelua Nuuskamuikkuselle. Ristiriita. Kaikkea tapahtuu, fiktiivisessä maailmassa, mutta että lastenohjelmassa. Hihihihi.

+++++