Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Ruuhkavuosi
Pauliina Susi
254 s. 
2005
Tammi










Kevyissä merkeissä on mennyt vapun jälkeinen päivä - kädessä Pauliina Suden erilaista chick litiä tarjoileva Ruuhkavuosi ja musiikkina loistava uusi löytö, Joensuulainen Ukkosmaine.

Ruuhkavuosi kertoo kolmekymppisestä Minnasta, joka päättää laittaa elämänsä kuntoon. Minna päättää että he rakentavat avomiehensä Harrin kanssa talon. Hän päättää että tekee gradunsa viimeinkin valmiiksi. Ja hän päättää että he hankkivat vauvan. Onnistuvatko kaikki tavoitteet? No, odottamisesta ja vauvan hoitamisestahan tämä kirja suurimmaksi osaksi kertoo, joten se puoli on ainakin kunnossa. Myöskin talon rakennus etenee pikkuhiljaa, pariskunta elelee omalla tontillaan ahtaassa asuntovaunussa, ja sen voi arvata että hermot kiristyvät tilan loppuessa alkuunsa kesken.

Siitä lähtien Harri tulee kotiin aina vasta iltayhdeksältä tai -kymmeneltä. Siitä lähtien se on aina väsynyt, aina nikakipuinen ja kaatuu suoraan sänkyyn. Minä jatkan töitä, aina. Jonkun kuitenin on tehtävä tässä taloudessa töitä, vaikka hartioita jomottaa eikä kipuun saa ottaa kuin Panadolia, joka ei auta ei sitten yhtään. Aamuyöstä tulen sänkyyn. Odottava äiti tarvitsee lämpöä ja hellyyttä! Harri herää ja paijaa puoliunessa, näyttää suoraan, ettei nauti itse. Nyt sä sitten paijaat kun pyydän, mutta ei se tunnu siltä miltä pitäisi, kun sä et paijaa vapaaehtoisesti!

Gradun tekeminen asuntovaunu oloissa ja vauvan läsnäollessa ei ole helppoa, samalla kun Minnan täytyisi tehdä käännöstöitä ettei feministinä jäisi miehen elätettäväksi. Ja pitäisi vielä verkostua muiden äitien kanssa, ettei jäisi ihan paitsioon mitä ystävyyteen tulee. Miten tämä kaikki onnistuu, kun kalenterin viikko-ohjelma alkaa käydä liian vaativaksi?

Nyt täytyy tunnustaa etten kuulunut todellakaan kirjan kohderyhmään. Tämä oli hyvin erilaista chick litiä, vaikka kyllä sen sellaiseksi lasken. Jossain vaiheessa meinasin jättää keskenkin, mutta olin jo sen verran pitkällä että ajattelin lukea loppuun asti. Minulla ei siis ole lapsia, enkä ole niitä hankkimassakaan ainakaan lähi aikoina, joten aihe on minulle vähän vieras.

Ehkä juuri väärään kohderyhmään kuulumisen vuoksi Minnan hahmo alkoi ärsyttää, koska en ole tuttu äitiyteen liittyvien ahdistus asioiden kanssa. Myös kirjassa esiintyvä täydellisyyden tavoittelu oli sanalla sanoen aika ahdistavaa, ei hauskaa. Olihan kirjassa onneksi mukana hauskoja, lähestulkoon riemastuttaviakin kohtia esimerkiksi erilaisista "kerhoista", joissa äidit ja lapset ovat mukana.

Mutta ehkäpä opin tästä kirjasta kuitenkin jotain - ehkä opin tuntemaan paremmin äitien sielunmaailmaa, vaikkakaan en tiedä kuinka realistisesti sitä tässä kuvataan.

++½