Minna Lindgren
302 s.
2013
Teos
Ah, tätä kirjaa olen odottanut niin paljon! Yritin tätä jahdata jo Kirjablogistit-yhteisössä, mutta sain sitten kuitenkin sen kirjastosta joten ostaminen itselle jäi ainakin toistaiseksi. Saa nähdä hankinko tämän kuitenkin jossain vaiheessa, oli tämä niin mainiota luettavaa.
Kuolema ehtoolehdossa kertoo vanhuksista, jotka asuvat Ehtoolehto nimisessä palvelutalossa. Päähenkilö kirjassa on Siiri, mutta keskeisiä hahmoja ovat myös Siirin ystävättäret Irma sekä Anna-Liisa. Korttia pelataan, punaviiniä siemaillaan, lämmitetään pannulla viimeisiä päiviä vetelevää maksalaatikkoa sekä ajellaan raitiovaunulla. Kirja keskittyy tapahtumiin jotka saavat alkunsa kun vanhukset huomaavat että heiltä laskutetaan epäolennaisista asioista aivan liian paljon, ja muutenkin Ehtoolehdossa tapahtuu hämäriä asioita... ja miten kuvioon liittyy nahkaliiviä käyttävä, vapaaehtoisesti kalju Helvetin Enkeli Mika Korhonen?
"Mitä te tiedätte Teron kuolemasta? Anna-Liisa siitä vihjailee kaikenlaista tietävänsä, mutta minä en oikein usko häntä. Palvelutalossa kuulee niin villejä juttuja ja Anna-Liisa on pikkuisen synkkä ihminen. Hän on myös Ehtoolehdon asukkaita, samasta rapusta, missä mekin olemme vuokra-asukkaina, vaikka hänellä on yksiö, kun taas meillä on oikein tilavat kaksiot. Siinä on kyllä typerästi pantu olohuone ja keittiö yhteen, minä en pidä siitä ollenkaan, että tiskit näkyvät sohvalle, mutta - jaa, se nyt ei tietystikään ole tässä tärkeätä. Te ette taida olla oikeasti kalju, te vain haluatte olla kalju ja olette ajanut hiukset pois, eikö niin? Pitääkö ne ajaa joka aamu niin kuin parhakin? Terollahan oli hyvin pitkät hiukset, kauniin värisetkin. Olitteko te Teron hyvä ystävä? Joskus hän taisi pitää hiuksia poninhännälläkin."
Kuolema Ehtoolehdossa on niin mainio kirja etten ole hetkeen, ehkä sitten Mielensäpahoittajien, lukenut mitään yhtä hauskaa, lämmintä mutta myös jännittävää. Selitin juonta sekavasti ystävälleni, koska halusin purkautua tämän kirjan hauskuuksista. Ystäväni ei sekavasta selityksestäni vaan tainnut mitään tajuta. Jotenkin vanhuksiin liittyvä humoristinen kerronta vetoaa minuun, ja tätäkin kirjaa lukiessani nauroin monta monituista kertaa ääneen.
Vaikka mukana oli aimo annos huumoria, niin vakavampiakin aiheita mahtui mukaan. Esimerkiksi se, kuinka vanhuksille puhutaan hitaasti ja kovaan ääneen ihan niin kuin vaikka joillekin jälkeen jääneille, automaattisesti ajatellen että nämä eivät tajua mistään mitään. Mistähän tämäkin johtuu? Myös se, että ajatellaan vanhusten olevan helposti huijattavissa erinäisten maksujen suhteen on väärin. Onneksi tässäkin kirjassa puututaan siihen - ja vieläpä niin jännittävällä tavalla! Sanottakoon sen verran, että Helvetin Enkeli Mikasta tulee näiden vanhusten suojelija. Ja millainen suojelija!
Vaikka mukana onkin jännitystä, niin Kuolema ehtoolehdossa tarjoilee aivan erilaista jännitystä. Siinä on mukana sitä mainostamaani huumoria, ja myös paljon lämpöä jota on ystävysten välillä. Ja syttyypä Ehtoolehdossa rakkaustarinakin!
Suosittelen lämpimästi kaikille, jännityksen ja huumorin ystäville. Haluaisinpa tietää mitä vanhemmat ihmiset tästä ovat mieltä, esimerkiksi minun mummini!
Niin kuin jo fb:ssä mainitsinkin tämä varmaan tulee minulle kirjastosta pian, koska tila on tällä hetkellä kuljetettavana. Odotan lukemista mielenkiinnolla.
VastaaPoistaNo eipä se kovaa puhuminen aina tarkoita sitä, että vanhusta pitäisi jotenkin tyhmänä. Kyllä minä ainakin puhun ukilleni tavallista kovemmalla äänellä ihan siksi, että hänen toisesta korvastaan lähti melkein kuulo sodassa, joten haluan vain varmistaa, että hän todella kuulee sanani. :)
Odotan mielenkiinnolla mielipidettäsi tästä kirjasta. :)
PoistaEihän kovaa puhuminen tosiaan tarkoitakaan, omallekin ukille joutuu puhumaan kovaan ääneen kuulon mentyä niin huonoksi. Mutta kirjassa mainittiin myös siitä että puhutaan hitaasti, ja sillä tavalla että vanhus olisi tyhmä. Mutta kai jokaisella siihenkin on syynsä. :)
Ihana, ihana kirja! Tämä ei jää ollenkaan Mielensäpahoittajan jalkoihin, päinvastoin <3 Innostuin tästä niin kovasti, että lainasin lisää "vanhus chick littiä" (kuten eräs blogikollega kirjaa osuvasti kategorio :): Pieni potenssipuoti ja Satavuotias joka karkasi ikkunasta. Saas nähdä onko yhtä hyviä.
VastaaPoistaNiin on Annika ihana kirja! Tämä on vähän erilainen kuin Mielensäpahoittaja, eikä ollenkaan jää sen jalkoihin munkaan mielestäni. :) Ihana termi, "vanhus chick lit". Olen miettinyt tuota Pientä potenssipuotia, joten innolla odotan mitä olet siitä mieltä.
PoistaTätä on niin paljon kehuttu, että laitoin itsekin varauksen kirjastoon =)
VastaaPoistaHyvähyvä, suosittelen ehdottomasti. :)
PoistaOlen lukenut monia arvioita tästä kirjasta ja jokainen niistä vain vahvistaa sitä tunnetta, että tämä kirja on suorastaan pakko saada. En kyllä pysy enää kohta housuissani: niin kovasti tekee mieli tämä lukea :D
VastaaPoistaSuosittelen sullekin tätä ehdottomasti, tämä kirja olisi kyllä mukava omistaa ja palata uudelleenkin... ehkä vielä joskus. :) Itsekin ihan puhtaasti blogiarvioiden pohjalta tähän tutustuin.
PoistaOooh, sinä pidit näin paljon!
VastaaPoista