Kati Hiekkapelto
278 s.
2013
Tämä tiistaiaamu on lähtenyt enemmän kuin hyvin käyntiin - juon kahvia, telkkarista tulee Muumilaakson tarinoiden jakso jossa muumipappa kertoo nuoruudestaan ja sain luettua loppuun mukanaan vievän Kolibrin. Jännä se olikin, ihan viime sivuille asti! Tänään on myös kirjastoauto päivä, tosin sieltä ei ole tänään tulossa mitään muuta kuin muutama dvd, jos nyt en mitään erikoisia löytöjä tee autolta. Ei sitä koskaan tiedä.
Kolibri aloittaa uuden kirjasarjan, jonka pääosassa on maahanmuuttaja poliisi Anna Fekete. Anna aloittaa uudessa työpaikassa, ja kuvittelee saavansa rauhallisen alun ja totuttautuvansa työpaikkaan ja uusiin työkavereihin kaikessa rauhassa. Kuitenkin tapahtuu murha heti alussa, pururadalla syrjäkylällä. Murhataan nuori nainen, jonka taskusta löytyy atsteekkijumalaa esittävä riipus. Heti riipusta ei osata yhdistää mihinkään, mutta kun tapahtuu toinen murha ja samanlainen riipus löytyy tämänkin uhrin taskusta niin asioita aletaan yhdistellä. Onko liikkeellä sarjamurhaaja?
Rikostutkinta saattoi edetä niin hitaasti, ettei sitä voinut uskoa, jos oli tottunut amerikkalaisten poliisisarjojen vauhtiin. Mutta jossakin vaiheessa ja jostain kohtaa he pääsisivät murtautumaan läpi, ja vyyhti alkaisi purkautua. Siihen oli vain uskottava. Maalin läheisyydessä vauhti kiihtyisi. Kauanko siihen vielä kestäisi? Ja ennen kaikkea: jaksaisiko hän loppuun asti?
Murhan lisäksi kirjassa käsitellään rasismia, johon Anna törmää työpaikallaan. Lisäksi kirjan toinen, sivujuoni, keskittyy Dijariin, 17-vuotiaaseen maahanmuuttajatyttöön ja tämän perheeseen. Anna saa heti ensimmäiseksi työpaikallaan selvitettäväkseen puhelun, jonka Dijar soittaa hätäkeskukseen. Juttu menee enemmän kuin mutkikkaaksi, kun lopputuloksesta ollaan poliisilaitoksella eri mieltä...
Tämä oli mainio kirja. Jos blogistaniassa jaettaisiin dekkaripalkintoja, niin kuin on Blogistanian Finlandia ja Blogistanian Globalia, niin nostaisin kyllä Kolibrin aika korkealle tämän vuoden dekkareissa. Tietenkään en ole vielä ehtinyt niitä kovin montaa lukea, mutta tämä oli vaikuttava.
Kaikessa jännittävyydessään, joka tosiaan piti otteessaan viimeisille sivuille asti, ja juurrutti minut tiiviisti sohvan nurkkaan aamuksi, oli kuitenkin mukana myös muuta. Hiekkapelto käsittelee rasismia taitavasti, ja on onnistunut sukeltamaan Anna Feketen pään sisälle monissa asioissa hyvin taitavasti. Hiekkapelto oli onnistunut kirjan kuvauksessa niin taitavasti, että sai minun sappeni kiehumaan Annan työtoverin Eskon rasistisia kommentteja ja asennetta seuratessani.
En spoilaa enempää, mutta kirja tuottaa yllätyksiä. Viime sivuille asti.
Ihanaa Krista, tämä oli tosiaan vuoden yllättäjä! Pidin hurjasti :)
VastaaPoistaMinäkin pidin hurjasti, jotenkin Anna Fekete oli niin mahtava poliisi. Odotan kovasti jatkoa Kolibrille! :)
PoistaMinäkin luin äskettäin Kolibrin, tykkäsin kovasti. Esko oli tosiaan raivostuttava mutta ehkä hänelle on vielä toivoa!
VastaaPoistaEhkä hänellä tosiaan on vielä toivoa, alkoi näyttää siltä. Ehkä jatko-osissa sitten näyttää jo ihan toiselta. :)
PoistaLuin Kolibrin heti sen ilmestyttyä, minuun vaikutuksen teki myös Hiekkapellon profiili: hän ei tunnu keksineen tarinaa etnisine viitteinenn, vaan on elänyt sitä.
VastaaPoistaJuoni oli koukuttava, hyvin rakennettu ja harhapolkuinen, ympäristö hyvin kuvattu. Henkilögalleria oli hersyvä, kliseemäinen mutta pysyi kasassa, eikä siihen toivonut mitään lisää tai siitä mitään pois.
Tervettä ja hauskaa Kolibri -dekkarin maailmassa oli myös se ettei se sijoittunut uudellemaalle - ja että "muu suomi" oli kuvattu uskottavasti, yhtä pätevänä kuin "jokin pääkaupunkiseutu", jossa itse asun.-Heidi-
Minustakin tuntui että Hiekkapelto on elänyt tarinaansa ja eläytyy Anna Feketen maailmaan ihan täysin. Kirjailija on myös onnistunut rakentamaan hyvät henkilöt Annan ympärille, samaa mieltä olen tässä.
PoistaJuu, mukavaa että kerrankin kirjassa sijoitutaan muualle kuin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, eikä edes kaivata sinne. :)