Laura Honkasalo
307 s.
2001
WSOY
Jotain järjestystä täytyy elämässä olla - en ole hetkeen lukenut nuortenkirjaa joten oli sellaisen vuoro. Laura Honkasalon Siskoni, enkelinluinen tyttö kirjan olen lukenut moneen kertaan, mutta se on tähän asti onnistunut lumoamaan aina uudestaan ja uudestaan. Kuinkas sitten kävikään?
Iisa on 15-vuotias, rockbändin laulaja ja persoonallinen tyttö. Hän seurustelee ihanan Iljan kanssa ja hänellä on paljon ystäviä. Elämä siis näyttäisi sujuvan mallikkaasti. Kuitenkin maailmaan hiipii varjoja. Kotona ei tunnu aina menevän niin hyvin, ja Iisan sisko, tai oikeammin siskopuoli, Katja, vain laihtuu laihtumistaan. Onko Katjalla anoreksia, ja miten Iisa voisi Katjaa auttaa? Ja miten Iisan ja Iljan suhde kestää sen, kun Iisan elämässä on niin paljon muutakin kuin vain seurustelu?
Ärsyttää syömishäiriöt. Tytöt kerjäävät huomiota näännyttämällä itseään, koulun ruokalassa istutaan vesikupin kanssa ja mulkoillaan normaaleja ihmisiä jotka haluavat ahtaa ruokaa sisäänsä. Voin oikein kuulla mitä ne ajattelevat tuijottaessaan. Että minä olen lihava, että 'mä en kyllä söisi noin paljon, jos olisin Iisa', että minä en saisi pitää kireitä paitoja, koksa olen liian paksu. Vetäkää käteen, luuprinsessat! Olen tyytyväinen itseeni, olen mielestäni kaunis, ja sitäpaitsi, en ole edes lihava vaan normaali, katsokaa vaikka painokäyristä!
Olen tosiaan lukenut tämän kirjan moneen kertaan. Syömishäiriö aikoina tämä oli vaikutava, ihan siitä syystä että kirjassa käsiteltiin niin paljon anoreksiaa. Miten nyt? No, onnistui Laura Honkasalo ainakin uppoamaan hyvin onnistuneeseti teinien maailmaan - välillä rasittavankin onnistuneesti. Kirjassa Iisa yritetään kuvata syvälliseksi ja fiksuksi nuoreksi naiseksi, jolla on fiksuja ja syvällisiä ystäviä, mutta mitäpä sanotte tästä kohdasta
"Ajattele millaista olisi olla todella ruma" Jenna sanoi. "Niin että olisi ulkonevat hampaat ja kierot silmät eikä ollenkaan leukaa tai jotain. Tai llihava. E varmaan suunnilleen saisi ikinä työpaikkaa. Eikä miestä. Vituttaa tämän maailman pinnallisuus."Vaikka mukana tietysti on tuo loppulause, niin silti tuo saa sappeni kiehumaan. Miten kirjailijan mielessä on voinut edes vilahtaa tuollainen ajatus? Vaikka se onkin kirjoitettu tietenkin fiktiivisen henkilön suuhun. Miksi lihava ihminen ei saisi työpaikkaa tai miestä? Ihmisiä lihavatkin ovat. ARGH! Anteeksi tulistumiseni.
Katja näkökulmaa anoreksiaan ei ole paljon tuotu esiin, joten mukana on ainoastaan Iisan näkökulma, joka on huolehtiva mutta ei loppujen lopuksi kovinkaan syvällinen. Itse, syömishäirön sairastaneena, tiedän mitä se helvetti voi olla, ja toivoisin syömishäiriökirjallisuudelta vähän erilaista näkökulmaa. Mutta näitäkin on tietenkin erilaisia.
Täytyy sanoa, etten tule varmaankaan enää lukemaan tätä kirjaa. Pisteet Honkasalolle siitä, että hän onnistuu sukeltamaan nuoren Iisan mielen syövereihin taidokkaasti, mutta siitä kirjailijalle iso miinus että väittää kirjassaan Iisaa syvälliseksi ja fiksuksi, jota hän ei kyllä mielestäni erityisemmin ole. Pisti ärsyttämään koko hahmo viimeisen päälle, nimittäin.
No just, olipas ala-arvoinen lause...
VastaaPoistaJa olin siihen näköjään saanut useamman kirjoitusvirheen mukaan lauseeseen. :) Mutta joo, idea oli kyllä raivostuttava.
PoistaEn mä mitään huomannut :D Mulla on joku lukihärö koskien omia ja toisten kirjoitusvirheitä!
PoistaMut hei, sain viimein käytyä aamulla postissa :)
Mulla näköjään kanssa, ainakin koskien omia. :D
PoistaKivaa, eli ens viikolla on tulossa sitten postia. :)
Mä törmäsin tähän kirjaan kanssa joskus kauan sitten ja luin. Tykkäsin silloin, ja kyllä mä tykkään siitä kovasti vieläkin. Honkasalo on yksi mun suosikkikirjailijoista, vaikkei tämä kyseinen teos mikään suosikkikirja häneltä olekaan, mutta kai mä silti tästä nostalgian vuoksi vieläkin pidän kovasti. Syömishäiriöönhän itseensä ei tässä kirjassa niinkään sukellettu, koska Katja ei kuitenkaan ollut se päähenkilö, joten ainakaan mua ei jäänyt häiritsemään ko. asian käsittelemättömyys. Teinitytön elämän kuvaukseksi tuo oli ihan passelia luettavaa, vaikka Iisa onkin kai tavallaan sellainen radikaali yksilö omalla tavallaan. Kieltämättä tuo loppulause on kyllä aika... kyseenalainen, mutta eiköhän Honkasalo kuitenkin itse sen verran fiksu ihminen ole, että tarkoitti sen nimenomaan mistään mitään ymmärtämättömän teinitytön suuhun kuin oman kantansa ilmaisuun. ;D Harmi silti, ettet tule lukemaan tuota kirjaa enää uudelleen... Vaikka niin no, en mäkään katso joitakin elokuvia enää uudelleen ihan vain sen takia, että ekalla kerralla ne tekivät niin suuren vaikutuksen, enkä halua pilata sitä illuusiota katsomalla niitä uudelleen, heh. Se ensiyllätys ja -reaktio, uutuudentuntu ja viehätys jää kuitenkin täysin puuttumaan!
VastaaPoistaEi tämä kirjana vieläkään huonolta tuntunut, ei sillä. Mutta jotkut piirteet jäivät ärsyttämään suurestikin, sille ei voi mitään, jäi jotenkin vähän paha maku suuhun.
PoistaOn tämä tullut niin monta kertaa luettua että ehkäpä on ihan hyvä jossain vaiheessa jättää viimeiseksi kerraksi. :)
Tykkään kyllä Honkasalosta muuten, oma suosikkini on Sinun lapsesi eivät ole sinun. Enkä sitä ajatellutkaan että Honkasalo itse olisi ollut tuota mieltä mitä lauseessa, mutta tökeröhkö se silti oli. :)
Heh, Sinun lapsesi eivät ole sinun on myös minun suosikkini Honkasalolta. Mutta tosiaan, ymmärrän kyllä kantasi! Minä vain olen huono päästämään irti joistakin kirjoista. x)
PoistaSinun lapsesi eivät ole sinun on ihana! Siihen en usko että kyllästyn - ee itseasiassa taas kerran odottaa lukuvuoroaan kirjastohyllysssä. <3
PoistaNiin mäkin olen huono päästämään irti joistakin kirjoista, niitä on itseasiassa moniakin. Mutta näköjään tuli aika päästää tästä irti. :)
Minäkin olen pitänyt tästä teininä paljon ja kirja on edelleen hyllyssä, mutta en ole ainakaan vielä avannut sitä uudelleen. Metsästä tuli syöjätär iski edelleen, vaikka siitäkin oli osa hohdosta rapissut.
VastaaPoistaMä en ole ikinä lukenut tuota Metsästä tuli syöjätär, mutta olen kyllä moneen kertaan miettinyt että se pitäisi joskus ottaa luvun alle, kun Honkasalosta yleensäkin tykkään.
PoistaENpä ole tästä kirjasta aiemmin kuullutkaan - en edes nuorempana. Tosin olin kirjan ilmestymisvuonna jo yli parikymppinen, joten ei sinänsä ihme. Muuten olisin varmasti kirjan lukenut, jos olisin siitä kuullut. Itsellänikin nimittäin on pitkä tausta syömishäiriön (anoreksia) parissa, joten luonnollisesti aihe kiinnosti ja kiinnostaa yhä.
VastaaPoistaOn mielenkiintoista, miten netti on muuttanut käsitystä syömishäiriöistä. Nykyään ne ovat kaikkien tiedossa ja nuorilla on blogeja, joissa he laskevat kaloreja ja paastoavat (ja ratkeavat ahmimaan). Pro-anoja ei silloin ollut, kun itse sairastuin.
Tämän kirjan voisin kyllä lukaista, jos osuu eteen.
Voi, olen pahoillani tuosta syömishäiriöstä. :( Itsekin bulimiaa pitkään sairastaneena (en usko että se voi täysin koskaan poistua ihmisestä vaikka pitkä tauko mulla on ollutkin) olen kiinnostunut kaikesta joka liittyy syömishäiriöihin. Bulimiasta on valitettavasti niin paljon vähemmän kirjallisuutta kuin anoreksiasta, mutta onneksi muutamia löytyy silti.
PoistaEn ole muuten tutustunut yhteenkään tällaiseen blogiin, täytyisi ehkä joskus käydä uteliaisuudesta googlettelemassa ja katselemassa.
Jos haluat tutustua näihin Pro-ana -blogeihin, niin niitä löytyy runsaasti blogilistalta:
Poistahttp://www.blogilista.fi/avainsana/proana
Itse en seuraa mitään, mutta käyn lukemassa joskus satunnaisesti näitä blogeja. Ne tekevät minut surulliseksi miettiessäni, miten nämä pääasiassa nuoret tytöt valitsevat tuollaisen elämäntavan. Sillä sitähän pro-ana on: se ei ole anoreksia eikä bulimia - se on molemmat ja se on elämäntapa.
Apua, anteeksi että tulin avautumaan tänne. Anoreksia ja bulimia ja muut syömishäiriöt ovat vain surullinen ja nähtävästi alati leviävä ilmiö, jota ei toivo kenellekään (niin kuin varmasti itsekin tiedät syömishäiriön kokeneena). :(
Täytyy käydä joskus lukemassa kun on oikeanlainen olo - koska tuo todella on hirveän surullinen asia, ja varmasti noiden lukeminen saa mielenkin surulliseksi. Miten suuri elämäntapa se voi ollakaan jos sen tiimoilta perustaa blogin, tai käsittelee asiaa blogissaan. :(
PoistaNiin, syömishäiriötä en kyllä todellakaan toivo pahimmalle vihamiehellenikään, se on hirvittävä tauti.
jee, hyvä teksti ihana ulkka
VastaaPoistajanikabansku.blogspot.fi
Hassua, itse taas tulkitsen tekstiä aivan eri tavalla. Iisankin olen aina tulkinnut fiksuksi ja syvälliseksi, mutta toki sillä lailla kun teini nyt vain voi olla. Olin itsekin mielestäni ihan fiksu nuori, mutta auttamattoman tyhmä näin jälkikäteen katsottuna. Mielestäni kaikki henkilöt tässä kirjassa ovat hirmu fiksuja ja ihania, toki omien historioidensa ja puutteidensa rajoitteissa - kuten elämässä yleensäkin, että sikäli kirja on aika realistinen ja positiivinen. Lisäksi tässä kirjassa tulee todella hyvin esiin hahmojen kasvu, Iisastakin tulee huomattavasti vähemmän edgy. Plus on ihanaa, että on nuortenkirja, jonka päähenkilö on niin tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.
VastaaPoistaMutta mulle jäi epäselväksi, sekoititko Iisan Jennaan (joka ton lihavuuskommentin puoliksi leikillään heittää), vai oliko Iisassa jotain, mikä sai sut ärsyyntymään?