maanantai 22. heinäkuuta 2013

Jaana Taponen: Stockan herkku

Stockan herkku
Jaana Taponen
413 s. 
2012
Karisto






Lainasin kirjastosta hömppöviikkoani varten Jaana Taposen Stockan herkun, mutta en saanut sitä silloin luettua hömpän alettua tulvia nenästä ja korvista ulos. Niinpä nyt, kun kaipasin kepeää luettavaa, päätin tarttua tähän. Toisen kerran jo, olen lukenut tämän kirjan muistaakseni joskus viime vuonna, jolloin Stockan herkku ilmestyi.

Stockan herkku kertoo Annasta ja Donnasta, kahdesta naisesta jotka ovat ulkonäöllisesti kuin yö ja päivä, mutta silti parhaat ystävät. Anna on nukkavieru yksinhuoltaja, murrosikäisen Juulin äiti. Donna taas on laitettu ja tuunattu kauneusalan yrittäjä, joka välttelee ikääntymistä kaikin keinoin.

Naiset törmäävät Stockmannin herkkuosastolla varsinaiseen Stockan herkkuun, Daniel Degerothiin. Vastoin kaikkia oletuksia unelma miehen kriteerit ulkoisesti täyttävä Daniel iskee silmänsä Annaan, ja sekös Donnaa kismittää. Daniel ryömii kuitenkin molempien naisten elämään - vaikkei Anna sitä haluaisikaan. Mutta onko mikään niin kuin päälle päin voisi luulla?

Minua ei kirjaa lukiessa lainkaan haitannut että olin lukenut Stockan herkun kerran aiemminkin. Tavallaan se toi tietynlaita helpotustakin lukemiseen, kun tiesi miten lopussa käy. Onko spoilaamista jos kerron että lopussa käy hyvin? Mutta eikös chick litissä lähes aina käy? Vähän niin kuin romanttisissa komedioissakin.

Stockan herkku tosiaan kesti hyvin toisen lukemiskerran, ahmin tämän päivässä. Välillä pitäessäni lukutaukoa piti ravistella päätä herätäkseen todellisuuteen, pois Helsingistä ja takaisin pieneen kylään Joensuun lähellä.

En ole lukenut muuta Jaana Taposelta, mutta ehdottomasti tämän jälkeen aion lukea. Kirjailijaan tutustuneilta kysynkin, löytyykö suosituksia?

Stockan herkku ei missään nimessä ole sitä perinteisintä chick litiä, vaan se saa kirjan edetessä tummempiakin sävyjä. Kirjassa käsitellään myös vakavampia aiheita, eikä se etene todellakaan pelkän romantiikan turvin. Ehkä se juuri oli syy mikä sai minut ahmimaan kirjaa koko ajan enemmän.

Kyllä Suomessakin osataan tehdä chick litiä!

+ + + + ½

P.S. Lukiessani taustalla pauhasi jälleen kerran Ukkosmaine. Olen ihan rakastunut tähän Joensuulaiseen yhtyeeseen, jonka musiikki saa minut aina hyvälle mielelle! Ystäväni suositteli minulle tätä, ja onneksi suosittelikin. Tämä on soittolistallani usein.

6 kommenttia:

  1. Musta Tapolat on just aivan parhaita kotimaista chick litiä!

    Ahmin viime vuonna kaikki Tapolan kirjat =)

    VastaaPoista
  2. Hmmm.... Taponen, Taposet, Taposen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, ehdottomasti kyllä kotimaisen chick litin kuningatar on löytynyt. En muistanut että tämä oikeasti oli näin hyvä! :)

      Poista
  3. Taposta ei ole tullut luettua, mutta nyt kiinnostuin. Pitää laittaa nimi korvan taa. Muutenkin viime aikoina hömpän lukeminen on jäänyt vähemmälle jostain syystä. Pitäisi taas sukeltaa siihenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hömppä toimii aina välillä, mutta ei sitäkään lukisi ihan jatkuvasti. Niin kuin ei dekkareitakaan. :) Mutta Taposta suosittelen suosittelen kyllä lämpimästi kun seuraavan kerran aiot hömpän maailmaan sukeltaa. :)

      Poista
  4. Nappasin mega-myynnin pöydältä sattumalta Taposen Väärä varustus. En tiennyt kirjailijasta mitään enkä ollut kuullutkaan tällaisesta kirjasta. Outoa minulle. Kirjan luin myöhemmin alakulon hetkellä ja viihdyinkin erinomaisesti! Kirjan miljöö oli tuttu ja saatoin hyvin kuvitella tapahtumat. olen lukenut sen myöhemmin uudestaan ja hyvin se kesti.
    lalalandia oli pettymys-

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!