Kati Hiekkapelto
298 s.
2014
Otava
Arvostelukappale
Viime viikolla sain yllättyä todella iloisesti, kun postiluukustani tipahti Kati Hiekkapellon uunituore dekkari Suojattomat. En ollut tätä pyytänyt Otavalta, mutta täytyy sanoa kirjan olevan sellainen, että olisin sen omaan hyllyyni ostanut. Kiitos siis tästä yllätyksestä kustantajalle!
Suojattomat on toinen Hiekkapellon dekkari. Kolibri oli kirjailijan esikoinen, jossa lukijat saivat tutustua vanhempaan konstaapeliin, Anna Feketeen. Tässä toisessa osassa painiskellaankin monenlaisten tapausten parissa - kaikkia tosin yhdistää enemmän tai vähemmän huumekuviot. Ja eräs talo. Yliajon seurauksena kuollut vanha mies, jonka tapaus osottuukin pulmalliseksi, huumeluolan ratsiassa paljastunut kuolemantapaus ja maahanmuuttajajengin, Black Cobran rantautuminen Suomeen. Eikä tietenkään mikään ole sitä miltä se aluksi näyttää.
Jos kaipaat räiskettä ja rätinää, ei Suojattomat ole sinun dekkarisi. Suojattomat on ennenkaikkea vain rikosten ratkaisemista, aivonystyröiden hieromista ja sitä, onnistuuko ratkaisemaan rikokset ennen ihanaa Anna Feketeä. Minä tunnustan, minä en onnistunut. Minulla ei pitkään aikaan ollut pienintäkään aavistusta miten tulisi käymään.
Pidin Kolibrista paljon. Se saikin runsaasti blogisavuja, ja varmasti Suojattomat on yksi tämän kevään odotetuimpia dekkareita. Näin uskaltaisin ainakin aavistella. Googlettelin, ja minä taidan olla ensimmäinen tämän lukenut bloggari (apua, korjatkaa jos olen väärässä!), enkä löytänyt ainakaan internetin ihmemaailmasta myöskään lehtiarvioita. Mutta ehdottomasti, Suojattomat on Kolibrin lailla blogisavunsa ansainnut, on se sen verran merkillinen ja mystinen dekkari.
Suojattomat on myös moniulotteinen. Siinä valotetaan Anna Feketen taustoja, raotetaan hieman enemmän tuota verhoa joka ei juurikaan auennut Kolibrissa. Oli mielenkiintoista oppia tuntemaan Annaa (näin tuttavallisiin väleihin jo tuon hienon hahmon kanssa pääsin!) paremmin, hän on poliisi paikallaan.
Niin ja Esko. Voi Esko. Te jotka olette lukeneet Kolibrin, muistatte varmaan Eskon. Tuon Annan kollegan, jonka rasistisia kommentteja Anna sai kestää enemmän ja vähemmän. Esko ei ole ainakaan täysin muuttunut, vaikka Anna on saanutkin häneltä hyvän jätkän leiman. Ennakkoasenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat aika pitkälti miehellä muuten ennallaan.
Yhdistyvätkö kaikki langat lopulta? Vai onko taustalla monta tekijää? Kuulkaa, se selviää vain lukemalla Suojattomat. Jota lämpimästi suosittelen.
Tykkäsin Kolibrista tosi paljon ja olen Hiekkapellon uutuutta odottanut, mutta toisaalta miettinyt, että onko se sittenkään lukemisen arvoinen. Voiko toistamiseen yltää samalle tasolle. Mutta tämän bloggauksen myötä taidan uskaltautua ostamaan kirjan omaksi sen sijaan, että odottaisin saavani sen joskus hamassa tulevaisuudessa kirjaston varausjonosta.
VastaaPoistaJuuri sain tämän luettua (ja blogattua) ja uskalsin tulla lukemaan sinun mietteesi. Minä arvasin joitakin juttuja etukäteen (esim. sen homman lopussa, joka ei liity varsinaiseen juoneen) vihjeiden takia, mutta en kaikkea. Yllätyksellisyyttä esiintyi sopivasti! Minusta tämä oli melkein jopa parempi kuin Kolibri - tykkäsin siis kovasti ja jatkoa jo odottelen innolla minäkin!
VastaaPoistaAmen! Niin upea teos <3
VastaaPoista