Petri Vartiainen
159 s.
2014
Otava
Arvostelukappale
...luin silti tämän Petri Vartiaisen Isäasentoja romaanin, joka kertoo, yllätys yllätys, perheestä. Ja luin vieläpä mielelläni. Sain tämän Otavalta arvostelukappaleena, ja sen lisäksi vielä sain kirjan bloggarikollegalta Tuijalta. Mutta ehkäpä toisellekin kirjalle löytyy käyttöä... Vaikkapa arvontaan, jonka aion lähiaikoina, kevään kunniaksi, pitää.
Isäasentoja kertoo yksinkertaisesti isyydestä. Se kertoo kolmikymppisestä isästä, joka pohtii isyyttä. Tarvitseeko enempää kertoa?
Tietenkin tuli tätä pientä kirjaa lukiessa mieleeni oma isä. Hän on ollut minulle aina "iskä", joskus hellittelypäällä "isi", mutta ei koskaan faija. Jotkut kutsuvat isää myös etunimellä vanhetessaan, kapinoidakseen. Minulle ei ikinä tullut mieleenkään. Hän on aina minulle iskä. En voi sanoa että minun ja iskäni välit olisivat aina olleet tällaiset, loistavat, niin kuin nykyään. Vaikeitakin aikoja on käyty läpi, mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin. Höpöttelemme musiikista ja elokuvista, hieman kirjoistakin. Olen ehkä äidin tyttö, mutta kyllä vähän isänkin.
Eksyinkö taas raiteilta? No en ehkä ainakaan ihan täysin. Jos kuitenkin palaisin takaisin kirjaan... Isäasennoissa oli toimivaa huumoria, se oli sydämeen käypää ja tunteikasta. Koko kirjasta tuli sellainen olo että kirja oli kirjoitettu tunteella. Ja se kävi minunkin sydämeeni vaikka aihe ei ollutkaan minua lähellä.
Mutta kylläpä Vartiaisen teksti olikin hyvää. En yhtään ihmettele että hän sijoittui kolmanneksi Otavan järjestämässä Pentti Saarikoski-kirjoituskilpailussa, jossa ensimmäiselle sijalle tuli Tua Harnon Ne jotka jäävät, ja toiselle sijalle Meri Kuusiston loistava, tragikoominen Amerikkalainen. Huonoille ei Vartiainen hävinnyt, ei lainkaan. Mutta on silti hienoa että Isäasentoja näki päivänvalon, sillä hän kirjoittaa vaivattomasti, ja kirja on vaivatonta, ja nopeaa luettavaa. Mutta kuitenkin sellaista, että se jättää ajattelemaan.
Yksi asia mikä sai hymyn huulilleni. Isä on piilolukija. Hän lukee piilossa, ettei kukaan pääsisi valittamaan asiasta. Hän lukee toki julkisestikin, ja lukeekin paljon. Minua jotenkin aina jaksaa riemastuttaa kun kirjaa lukiessani huomaan, että kirjan hahmokin lukee.
Isähahmoja kolahtaisi varmaankin vielä paremmin jollekulle perheelliselle. Mutta minäkin pidin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!