Katja Kaukonen
216 s.
2014
WSOY
Kun kuluneella viikolla tuli kirjastosta ilmoitus että olen saava Katja Kaukosen Kohinan, sekä erään toisen tämän kevään uutuuskirjan lainaan, niin täytyi heti lähteä hakemaan nämä ihanat lainat. Kohina vakuutti minut esittelyllään jo katalogeissa, joten odotin mielenkiinnolla, mitä kirja toisi tullessaan.
Kohina kertoo Alvar Malmbergista. Hänen ollessaan pieni poika hänen äitinsä katosi Venetsiaan, Alvarin jäädessä asumaan kahden isänsä kanssa. Elämä ei ollut onnellista - isä ei juurikaan keskittynyt Alvarin hyvinvointiin, vaan pikemminkin kulissien ylläpitämiseen.
Aikuistuessaan Alvarista on tullut arkkitehti. Hän on käynyt läpi kriisejä, ja on nyt jälleen keskellä erästä sellaista. Mies pakenee tuuliselle saarelle ajattelemaan asioita, käymään läpi omaa välinpitämättömyyttään. Joku kuitenkin häiritsee Alvarin yksinäisyyttä. Hän saa kirjeitä - mutta kuka niitä lähettää? Ja kenelle, Alvarilleko?
Podin alkuviikon jonkinasteista lukujumia. Aloitin useampaa kirjaa, mutta mikään ei oikein kiskaissut minua mukaansa. Olo tuntui jotenkin tyhjältä ja vaikealta, olen niin tottunut lukemaan, että sitten kun se ei maistunutkaan, niin... olin vaikeuksissa! Kaikenlisäksi olin vielä kuumeessa, joten en jaksanutkaan oikein tehdä mitään. Onneksi kuitenkin oloani paikkasivat elokuvat, sekä Kirjasto lehdet, joita löysin jokin aika sitten kirjaston poistomyynnistä.
Kuitenkin kun keskiviikkona sain Kohinan, ja sen maailmaan kunnolla ehdin syventyä, se poisti lukujumini. Varsinkin kun tänään vietin lauantai aamua antaumuksella kirjan parissa, se otti minut omakseen. Pääsin tutustumaan Alvariin kunnolla.
Magentabooksin Marika sanoo bloggauksessaan osuvasti ettei Kohinassa saa tarinaan keskittyä liikaa. Olen aivan samaa mieltä, nimittäin Kohinassa kieli on etusijalla. Toki tarinakin on kaunis - koskettavakin paikoin, mutta tärkeintä tässä on Kaukosen ilmava ja painava kielenkäyttö. Se sai sydämeni sykkimään. Kieli on aavistuksen verran runollistakin, uskaltaisin väittää.
En ole lukenut Kaukosta ennen, mutta tulen varmasti lukemaan Odelman vielä. Kiinnostuin tästä kirjailijattaresta todenteolla.
Odelma ainakin oli upea, kaikessa mystisyydessään. Aion ehdottomasti lukea häneltä myös Vihkivedet ja Kohinan.
VastaaPoista